3.6.2024 Terveisiä aluevaltuuston kokouksesta

Aluevaltuusto keskusteli tänään pitkään lasten ja nuorten mielenterveyspalveluista. Tässä jos missä tarvitaan kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistä työtä. Perheiden tukeminen on avainasemassa.

Itse nostin esiin koulun roolin. Koulu on lapselle ja nuorelle tärkeä kehitysympäristö, koska hän viettää siellä paljon aikaa. Mielenterveyden häiriöillä on yhteyttä huonoon koulumenestykseen. Tästä on paljon tutkimusnäyttöä.

Koulumenestyksen ja mielenterveyden häiriöillä on yhteys.
Tämä yhteys voi olla kaksisuuntainen:

Mielenterveyden häiriö hoitamattomana, ilman riittävää tukea, voi johtaa oppimisvaikeuksiin.

Tai toisin päin

Oppimisvaikeudet, ilman riittävää tukea, voivat johtaa mielenterveyden häiriöihin.

Varhainen ja riittävä tuki on tärkeintä, oli suunta mihin suuntaan tahansa. 
Tässä työssä tarvitaan sekä kunnan että hva:n toimenpiteitä. 
Monipalveluvaliokunnan mietinnössä nostettiin esiin monia konkreettisia esimerkkejä.

On tärkeää, että lapsi ja nuori saa onnistumisen kokemuksia koulussa eli saa riittävästi tukea oppimiseensa.

Yksilölle annettavien tukitoimien lisäksi huomio pitää siirtää myös kouluyhteisöön. On tärkeää, että lapsi ja nuori voi joka aamu turvallisella mielellä lähteä kouluun ja kokee kuuluvansa joukkoon.

Yhteisöllisen toimintakultuurin kehittämiseen tarvitaan sekä opetus- että sote-puolen ammattilaisten yhteistä työtä.

4.12.2023 Hyvinvointialueen talousarvio 2024

ryhmäpuheenvuoro valtuuston kokouksessa

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, viranhaltijat ja kuulijat 

 Me valtuutetut olemme nyt vaativan tehtävän edessä. Meidän tehtävämme on varmistaa, että kansalliselle sosiaali- ja terveydenhuollon reformille asetetut tavoitteet toteutuvat Pirkanmaalla. Vuosia tässä maassa on puhuttu, että tarvitaan leveämmät hartiat, jotta pystymme turvaamaan kansalaisille laadukkaat palvelut ja samalla hillitsemään kustannusten kasvua. Tämä ei ole helppo tehtävä.  

 Nyt meillä täällä Pirkanmaallakin on leveät hartiat: uusi organisaatio ja vaaleilla valitut päättäjät. On aika tehdä rohkeita päätöksiä.  

 Kokoomuksen valtuustoryhmä pitää tänään esiteltävää talousarviota kunnianhimoisena, mutta realistisena. Kiitän jo tässä vaiheessa viranhaltijoita erinomaisesta valmistelutyöstä. Olette tehneet hienoa työtä valtavan paineen alla.  

 Hyvät kuulijat 

 Me kaikki tiedämme, että meillä on palveluissa monia ongelmia ja ne on hyvä tunnistaa. Kokoomuksen valtuustoryhmä pitää tärkeänä ratkaisukeskeistä otetta. Realiteetti on se, että meillä ei ole riittävästi henkilöstä eikä taloudellisia voimavaroja ylläpitää nykyisellä tavalla organisoitua järjestelmää. Nyt on tuhannen taalan paikka uudistaa toimintaa. 

 On hienoa, että Pirkanmaalla me poliittiset päättäjät emme juurikaan ole sotkeneet valtakunnan hallitus-oppositiopolitiikkaa aluevaltuustotoimintaan. Me ajattelemme täällä pirkanmaalaisten etua, rakennamme yhteistä ymmärrystä ja etsimme yhdessä ratkaisuja. 

 Vuoden 2024 toiminta- ja taloussuunnitelman käyttötalousosassa on selkeästi esitettyjä ja konkreettisia toiminnallisia tavoitteita. Näiden tavoitteiden toteutuminen vaatii hyvää johtamista ja meidän luottamushenkilöiden tukea.  

 Pirkanmaan hyvinvointialueella työskentelee osaava ja kokenut henkilökunta. Tämä on valtava voimavara näiden uudistusten toimeenpanossa. Henkilöstölle tämä vuosi on kuitenkin ollut raskas. Uudessa jättiläismäisessä organisaatiossa vie aikansa ennen kuin arki alkaa sujumaan. Kokoomuksen valtuustoryhmä onkin erityisen huolestunut henkilöstön hyvinvoinnista. Osavuosikatsauksessa esitetty työntekijäkokemusmittari NPS:n tulos on hälyttävä. Tähän pitää tulla muutos. On tärkeää, että työntekijöillä on mahdollisuus onnistua työssään ja että heillä on mahdollisuus osallistua oman työnsä kehittämiseen. On hyvä, että lähiesihenkilöiden koulutukseen nyt panostetaan. Henkilökunnan pitovoimasta on pidettävä huolta.  

Kokoomuksen valtuustoryhmällä ei ole muutosesityksiä talousarvioon. On selvää, että laaja talousarvio ja toimintasuunnitelma sisältää monia yksityiskohtia, joista puuttuu jotain tai sanonta ei selkeästi pidä sisällään omia ajatuksiamme. Mutta kokonaisuus ratkaisee, ja siksi uskomme, että tehty suunnitelma vie Pirkanmaan sote-pela palvelut nykyistäkin parempaan suuntaan. 

Olemme valmiit hyväksymään pohjaesityksen. 

Kiitän vielä kaikkia valtuustoryhmiä ja viranhaltijoita hyvästä yhteistyöstä kuluneella kaudella. 

13.11.2023 Tampereen kaupungin budjetissa panostuksia kouluihin

Tampereen kaupunginvaltuusto päätti tänään vuoden 2024 talousarviosta. 
Käytin puheenvuoron koulun merkityksestä lasten ja nuorten mielenterveysongelmien ennalta ehkäisemisessä, varhaisessa tukemisessa ja kuntoutumisen tukemisessa.

Budjettiesitykseen sisältyy tunne- ja vuorovaikutustaitojen opetus perusopetuksessa. Luokan ja koulun ilmapiirillä on iso merkitys lasten ja nuorten hyvinvoinnille. On tärkeää, että jokainen oppilas voi kokea kuuluvansa joukkoon. Kouluvalmentajilla on erittäin merkittävä rooli yhteisöllisen toimintakulttuurin ja hyvän ilmapiirin luomisessa. He ovat matalan kynnyksen aikuisia, jotka ovat paikalla nuoria varten, ilman vaatimuksia.

On tärkeää, että koulu voi tukea riittävästi psyykkisesti oireilevia oppilaita. Yläkoululainen viettää noin 1000 tuntia vuodessa koulussa, terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotoilla vain muutamia kertoja kuukaudessa. Arki ratkaisee. Parhaimmillaan koulu voi olla kannatteleva elementti, joka edistää lapsen ja nuoren kuntoutumista. Tämä edellyttää sitä, että koulun aikuisilla on aikaa ja osaamista kohdata mielenterveysongelmista kärsivä nuori. Tarvitaan joustavia ja yksilöllisiä opetusjärjestelyjä.  Ensi vuonna erityisopettajia, koulunkäynninohjaajia ja kouluvalmentajia palkataan lisää. Nämä lisäykset mahdollistavat oppilaiden yksilöllisten tarpeiden paremman huomioimisen.

Wilman käyttö oppilashuoltotyössä on mahdollistettava jatkossakin

mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa 4.12.2022

Peruskoulujen ja toisen asteen oppilaitoksissa käytetään päivittäisessä työssä Wilmaa sisäisenä yhteydenottokanavana, tiedonsiirtoon, vanhemmille tiedottamiseen ja yhteydenpitoon, poissaolojen ja opintosuoritusten seurantaan sekä kolmiportaisen tuen suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Peruskoulun ja toisen asteen oppilashuoltopalvelut siirtyvät kunnilta hyvinvointialueille 1.1.2023. Terveydenhoitajat, koulupsykologit ja -kuraattorit työskentelevät jatkossakin kouluilla tiiviissä yhteistyössä kouluväen kanssa. Nyt on kuitenkin noussut esiin laintulkinta, jonka mukaan jatkossa koulun henkilökunnan, oppilaiden, opiskelijoiden, huoltajien sekä oppilashuollon henkilökunnan käyttämien työ- ja viestintäjärjestelmien (mm. Wilma) käyttö ei olisi enää oppilashuollon ammattilaisille mahdollista.

Yhteinen järjestelmä on käytännön työssä välttämätön. Wilma-oikeuksien mahdollinen poistuminen oppilas- ja opiskeluhuollon työntekijöiltä vaikeuttaa palveluiden toteuttamista ja heikentää mahdollisuutta vahvistaa peruspalveluita. Esimerkiksi toisella asteella opiskelijoiden ajanvarauksista ja yhteydenotoista psykologeihin ja kuraattoreihin lähes 90 % tapahtuu Wilman välityksellä. Kuraattorin työssä on tärkeätä seurata poissaoloja ja opintosuorituksia silloin, kun siitä on yhdessä sovittu. Ajantasaiset opiskelija- sekä huoltajatiedot löytyvät Wilmasta. Lakisääteiset monialaisten asiantuntijaryhmien muistiot tallennetaan useimmiten Wilmaan. Myös pedagogisen tuen järjestämiseen liittyvissä tilanteissa on tarvetta yhteiselle tietoalustalle. Lukujärjestyksiin pääseminen sujuvoittaa palvelujen toteuttamista kaikissa ammattiryhmissä.

Henkilöstönäkökulmasta oppilas- ja opiskelijakohtainen tietojen kerääminen ja uusiin erillisiin järjestelmiin tallentaminen olisi huomattavan työllistävää. Nykyisessä, osin jo kriisiytyneessä, opiskeluhuollon henkilöstötilanteessa ei ole varaa heikentää työviihtyvyyttä vähentämällä työn sujuvuutta ja hallinnan kokemusta. Henkilöstön työpanos pitää kohdentaa vaikuttavaan suoraan asiakastyöhön.

Koulu- ja opiskeluterveydenhuollon toiminta universaalipalveluna on vaarantumassa, ellei käytössä ole kattavaa ja luotettavaa tietoa ja pääsyä yhteiseen järjestelmään. Asia on korjattava välittömästi ja mahdollistettava oppilas- ja opiskelijahuollon ammattilaisille tunnukset Wilmaan ja mahdollisuus luovuttaa sieltä tietoja.  

Mikäli lopullinen laintulkinta estää yhteisen järjestelmän käytön, tilanteen vaatimat lakimuutokset on tehtävä välittömästi.

Leena Kostiainen, rehtori

Kokoomuksen Pirkanmaan aluevaltuustoryhmän puheenjohtaja

Johanna Loukaskorpi, apulaispormestari

SDP:n Pirkanmaan aluevaltuustoryhmän puheenjohtaja

Yliopistosairaalan toimintaedellytykset turvattava hyvinvointialueella

 mielipidekirjoitus Aamulehdessä 13.11.2021

Suomalainen erikoissairaanhoito on huippuluokkaa. Me pirkanmaalaiset olemme ylpeitä omasta yliopistollisesta sairaalastamme. Pidämme itsestään selvänä, että saamme Taysista viimeisimpään tutkimustietoon perustuvaa hoitoa huippuammattilaisilta. Tämä tilanne ei saa vaarantua erikoissairaanhoidon siirtyessä tulevalle hyvinvointialueelle.

On tärkeää, että hyvinvointialueen päättäjät, eli tuleva valtuusto, ymmärtää, että potilaiden hoitamisen ohella yliopistosairaalan tehtäviin kuuluu tutkimus ja opetus. Sairaalassa pitää olla mahdollisuus opiskella erilaisten potilaiden hoitoa. Tämä vaatii asiantuntevaa henkilökuntaa, jolla on aikaa ja osaamista opetuksen antamiseen. Opetuksen järjestäminen on huomioitava myös tilaratkaisuissa.

Henkilökunnalla pitää olla mahdollisuus myös tutkimuksen tekemiseen. Sairaalan ja yliopiston yhteiset virat mahdollistavat hyvän vuorovaikutuksen yliopiston ja sairaalan välillä. Hyvät tutkimuspalvelut, kuten tutkimushoitajat, tilastotieteilijät ja data-analyytikot, madaltavat kynnystä tutkimuksen tekemiseen.

Kansallisesta lainsäädännöstä puuttuu määritelmä yliopistosairaalasta. Vain Helsingin yliopistollisen sairaalan asema on määritelty. Jos tutkimustyötä ei määritellä yhdeksi päätehtävistä, yliopistosairaalat tulevat jäämään pois monista tutkimusrahoituksista. 

Yliopistosairaaloiden asema on määriteltävä pikaisesti ja niiden rahoitus on turvattava hyvinvointialueilla. Tasokas opetus ja tutkimus takaavat sen, että jatkossakin saamme huippuluokan hoitoa. Tämän päivän tutkimus on huomispäivän hoitoa.

Leena Kostiainen (Kok)

PSHP:n hallituksen puheenjohtaja

Pekka Järvinen (SDP)

PSHP:n hallituksen varapuheenjohtaja

Yksityisen ja julkisen on yhdistettävä voimavaransa tulevalla hyvinvointialueella

mielipidekirjoitus aamulehdessä 2.11.2021

Työvoimapula on terveydenhuoltoalallakin kasvava ongelma. Vuoteen 2030 mennessä erikoislääkäreistä eläköityy 50 prosenttia ja Suomessa on pula 65 000 hoitajasta. Opiskelijamäärien kasvattaminenkaan ei tuo tilanteeseen nopeita ratkaisuja.

Vaarana on, että julkiset palvelut rapautuvat, sillä työntekijäpula näyttää iskevän erityisesti julkisiin palveluihin. Tämä on huolestuttava kehityskulku ja pahimmillaan johtaa vakuutuspohjaiseen terveydenhuoltojärjestelmään, mikä entisestään heikentäisi julkisia palveluja.

Tammikuussa valittavan hyvinvointialueen valtuuston ensimmäisiä päätettäväksi tulevia asioita on palvelustrategia, missä määritellään kuinka paljon hyvinvointialue tuottaa palveluja omana tuotantona ja mitä palveluja se ostaa yksityisiltä toimijoilta.

Nykymallissa yksityisillä palveluntuottajilla on merkittävä rooli sote-palvelujen tuottamisessa. Tampereella on kokonaisia kaupunginosia, joiden perusterveydenhuollon palvelut tuottaa yksityinen toimija. Lastensuojelun sijaishuollon palveluista ison osan tuottaa yksityiset toimijat. Vanhusten asumispalveluita kunnat ostavat paljon järjestöiltä ja muilta yksityisiltä palveluntuottajilta. Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa käytetään palveluseteleitä ruuhkien helpottamiseen, esim. kaihileikkaukseen potilas voi saada palvelusetelin yksityiselle. Toimivia yhteistyömalleja on paljon ja niitä pitää jatkaa ja kehittää edelleen.

Parhaimmillaan julkisen ja yksityisen yhteistyö kannustaa molempia kehittämään omaa toimintaansa. Julkinen sektori voisi laajemminkin ottaa oppia yksityisten yritysten ja järjestöjen toimintatavoista. Matala organisaatio ja työntekijöiden mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä mainitaan usein syiksi, miksi yksityinen on ketterämpi ja tehokkaampi. Mikään ei estä julkista sektoriakin kehittämään organisaatiotaan ja toimintaansa tähän suuntaan.

Leena Kostiainen

aluevaaliehdokas (Kok)

Liian huonokuntoisia vanhuksia asuu kotona

 mielipidekirjoitus tamperelaisessa 26.3.2021

Ihmisen elinikä pitenee, mutta se ei välttämättä lisää terveitä elinvuosia. Tämä vaikuttaa voimakkaasti vanhusten elämänlaatuun, mutta myös heille tarjottujen palvelujen määrään. Suomessa on havaittu, että viime vuosikymmeninä on elämän loppuvuosien hoidon tarve selvästi lisääntynyt ja tämä asettaa uusia vaatimuksia vanhustenhuollolle.

Tampere tarjoaa ikäihmisille monia eri palveluja, esimerkiksi Hatanpäällä toimivat geriatrian poliklinikka ja arviointi- ja kuntoutusosasto.  Lisäksi muun muassa kotihoito, sosiaalipäivystys ja mobiilihoitajat tekevät hyvää työtä.

Edellisten lisäksi ensihoito on iso osa ikäihmisten hoitoketjua. Ensihoito tutkii, analysoi, selvittää taustoja ja tarvittaessa konsultoi lääkäriä. Tästä huolimatta ensihoidossa joudutaan usein ikäihmisen osalta päätymään siihen, että on lähdettävä Acutaan päivystykseen, kun muuta paikkaa ei ole. Joka kolmas potilas Acutassa on yli 70-vuotias.

Edelleen Acutasta tai jatkohoidosta ikäihminen kotiutuu liian aikaisin, jolloin ensihoito käy ikäihmisen luona uudestaan, ja hoitoketju alkaa alusta. Tämä turhauttaa ja rasittaa omaisia, yhteiskuntaa ja ennen kaikkea ikäihmisiä, joille kuuluu hyvä ja inhimillinen elämä loppuun asti.

Tarvitsemme ympäri vuorokauden auki olevia ”laajennetun kotisairaalan” paikkoja, joihin vanhus voi mennä, jos ei pärjää kotona, mutta ei tarvitse päivystyksellistä hoitoa.

Etsivän työotteen kehittäminen kaikissa ikäihmisten palveluissa on tärkeää, jotta palvelutarpeet tunnistetaan ajoissa ja vältytään päivystyskäynneiltä ja vanhusten huoli-ilmoituksilta. Myös ensihoidon osallistaminen hoidon kehittämiseen on tärkeää. Inhimillisemmän hoidon kehittäminen tuo myös säästöä, kun hoitopaikka on oikea ja hoito riittävää ja oikea-aikaista.

On kuitenkin tunnustettava sekin, että liian huonokuntoisia vanhuksia asuu kodeissaan. Tarvitaan lisää myös ympärivuorokautisen hoidon paikkoja.

Henri Backman, kaupunginvaltuutettu (vihr.)

Leena Kostiainen, kaupunginvaltuutettu (kok.)

Sote-ratkaisu ei saa heikentää pirkanmaalaista erikoissairaanhoitoa

10.12.2020 mielipidekirjoitus Aamulehdessä

Tampereen yliopistollisen sairaalan tytäryhtiöiden Coxan ja Sydänsairaalan toiminta uhkaa vaikeutua, jos sote-maakuntalakiesitys menee esitetyssä muodossa läpi.

Ehdotettu lainsäädäntö käytännössä estäisi Coxan ja Sydänsairaalan kaltaisten julkisyhteisön määräysvallassa olevien osakeyhtiöiden toiminnan. Lakiesityksessä nämä julkisesti omistetut osakeyhtiöt rinnastetaan täysin yksityisiin palveluntuottajiin. Kuitenkin nämä yhtiöt ovat osa yliopistosairaalaa ja näin ollen niillä on myös yliopistosairaaloille kuuluvia vastuita, kuten tutkimus ja opetus.

Nopea hoitoonpääsy, laadukas hoito ja ystävällinen palvelu ovat syitä, miksi yhä useampi suomalainen valitsee sydän- tai tekonivelleikkauksen paikaksi Sydänsairaalan tai Coxan. Taysin yhtiöt houkuttelevat myös maan parhaita ammattilaisia Tampereelle.

Asiakastyytyväisyys on kaikissa mainituissa yhtiöissä huippuluokkaa, samoin hoitotulokset. Sydänsairaala on juuri valittu maailman 200 parhaan sydänsairaalan joukkoon. Coxan hoitojen vaikuttavuus tekonivelkirurgiassa on OECD:n tutkimuksessa Euroopan paras.

Lakiesitystä pitää muuttaa siten, että hyvinvointialueen määräysvallassa olevat yhtiöt, kuten Coxa ja Sydänsairaala, nähdään jatkossakin omana palvelutuotantona.

Pekka Järvinen

PSHP:n valtuuston puheenjohtaja (sd)

Leena Kostiainen

PSHP:n hallituksen puheenjohtaja (kok)

Kustannuksia syntyy päivystyksestä

4.7.2020 mielipidekirjoitus Aamulehdessä 

Aamulehden pääkirjoituksessa (28.6.2020) nostettiin esiin hyviä esimerkkejä yksityisten ja julkisten toimijoiden yhteistyöstä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Yksityiset toimijat ovat jo vuosia tuottaneet osan tamperelaisten perusterveydenhuollon palveluista ja kokemukset ovat olleet hyviä. Myös järjestöjen rooli on merkittävä varsinkin sosiaalipalvelujen tuottamisessa.

Pääkirjoituksessa maan hallitusta kehotettiin tutustumaan myös Nokian malliin ulkoistaa osa erikoissairaanhoidon palveluistaan. Yksittäisen kunnan kannalta tämä on houkutteleva ratkaisu ainakin lyhyellä tähtäimellä. On selvää, että yksityinen toimija pystyy tuottamaan edullisemmin monia erikoissairaanhoidon palveluja, koska yksityisellä ei ole samoja vastuita kuin julkisella toimijalla. Merkittävin Taysin kustannuksia lisäävä asia on ympärivuorokautisen päivystyksen ylläpitäminen. Päivystysrinkejä on tällä hetkellä runsaat 40, joista jokainen tarvitsee noin 10 erikoislääkäriä. Yliopistosairaalan velvollisuuksiin kuuluu myös tutkimus ja opetus sekä valmius erikoistilanteiden hoitamiseen, mikä on tullutkin nyt korona-aikana testattua.

Pirkanmaan sairaanhoitopiiri on 23 kunnan omistama kuntayhtymä. Yhden jäsenkunnan vetäytyminen yhteisestä toiminnasta ei vielä venettä kaada, mutta  laajemmat ulkoistukset vaarantaisivat henkilökunnan riittävyyden sairaalassa.

Sairaanhoitopiirin on toki järkevää tehdä yhteistyötä yksityisten toimijoiden kanssa, niinkuin nyt jo tehdäänkin esimerkiksi ruuhkahuippujen tasaamisessa. Tärkeää on kuitenkin miettiä  kokonaisuutta yhdessä yksittäisten irtiottojen sijaan.

Leena Kostiainen

Pirkanmaan sairaanhoitopiirin hallituksen puheenjohtaja

30.12.2019  Tampereen kunnallispolitiikka - katsaus                         menneeseen vuosikymmeneen

Kymmenen vuotta sitten olin vielä untuvikko kuntapoliitikkona. ”Mistä näitä asioita oikein tulee?” ihmettelin esityslistoja lukiessani. Kokeneemmat kollegat sitten opastivat valmistelu- ja päätöksentekoprosessien kiemuroihin.

Kun olin antanut politiikalle pikkusormen, pian se veikin koko käden. Valtuustoryhmän puheenjohtajana ja apulaispormestarina vierähtikin sitten kuusi vuotta. Vuoden 2017 kuntavaalien jälkeen poliittiset aktiviteettini ovat suuntautuneet lähinnä soteasioihin sairaanhoitopiirin hallituksen puheenjohtajan ominaisuudessa.

Tamperetta on johdettu pormestarimallilla koko 2010-luku. Kuluneella vuosikymmenellä Tampereella tehtiin päätöksiä monista kaupunkikehityshankkeista. Onko näillä kahdella asialla syy-seuraus-suhde? Mahdollisesti.

Moni kuntalainen on kritisoinut kaupungin kovaa investointitahtia. Ennen tunneli- ja ratikkapäätöksiä kävin itsekin lukuisia keskusteluja kaupungin talous-ja rahoitusjohdon kanssa siitä, onko meillä tähän kaikkeen varaa. Näitä investointeja rahoitettiin monin eri keinoin: maanmyyntituloilla, kaavoitusmaksuilla, valtion avustuksilla, kaupungin tasetta kierrättämällä (sijoitukset, lainasaatavat) ja tietenkin selkeällä velalla. Aivan kuten yksityistaloudessa, oleellista on lainamaksukyky. Se arvioitiin riittäväksi. Investointien välillisistä vaikutuksista on monenlaisia laskelmia. On selvää, että investoinnit ovat lisänneet työllisyyttä ja  kaupungin vetovoimaa. Kaikkia nämä perustelut eivät ole vakuuttaneet, mutta voidaan myös miettiä, olisiko kaupunki yhtä elinvoimainen ilman käynnissä olevia infrahankkeita?

Kasvavassa kaupungissa palvelutarpeet ovat luonnollisesti lisääntyneet ja rahat ovat olleet tiukoilla. Sote- ja sivistyspalveluihin menee noin kolme neljäsosaa kaupungin budjetista. Suurin osa rahoista kuluu lakisääteisiin menoihin. Istuessani kaupungin budjettineuvotteluissa kävimme joka vuosi läpi ei-lakisääteisiä palveluja, mutta niistä saatava säästöpotentiaali on varsin pieni. Otan esimerkiksi järjestöavustukset. Jos ne lakkautettaisiin, kaupungin sote-palvelut kuormittuisivat entisestään. Järjestöt ja monet muut ei-lakisääteiset palvelut tarjoavat ihmisten hyvinvointia edistäviä ja ongelmia ennalta ehkäiseviä palveluja. Esimerkiksi ikäihmisten aktiivisesti käyttämä palvelubussi ylläpitää vanhusten toimintakykyä ja mahdollistaa itsenäisen asumisen.

Painopisteen siirtäminen ennalta ehkäiseviin palveluihin on ollut tavoitteena koko vuosikymmenen ajan. Esimerkiksi lasten ja nuorten palveluihin on lisätty paljon varhaisen tuen muotoja. Monet perheet ovat saaneet tukea vanhemmuuteen esim. voimaperheet-ohjelman kautta tai apua arkeen perhetyön kautta. Kouluihin on tuotu psykiatrisia sairaanhoitajia, nuorisotyöntekijöitä ja koulusosionomeja. Vain muutamia asioita mainitakseni. Pääsääntöisesti palvelut toimivat ihan kohtuullisesti, mutta toki parannettavaa on vielä paljon. Viime aikoina paljon puhututtanut erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon kokonaisuus on ilman muuta otettava entistäkin aktiivisemmin työn alle. Oikeaa hoitoa, oikeaan aikaan, oikeassa paikassa - tämä yhtälö ei ratkea pelkillä resurssilisäyksillä tai hallintouudistuksilla, toki niitäkin varmasti tarvitaan.

Paljon on tehty ja mielestäni ihan oikeita asioita. Mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Nostan esiin yhden ison kokonaisuuden: ikäihmisten laitoshoidon alasajo on ollut liian rajua. Ajatus kotona asumisen tukemisesta on edelleen kannatettava, mutta nykyisin liian huonokuntoisia vanhuksia asuu kotona ilman riittävää hoivaa.

Kaikesta huolimatta uskon, että 2010-luvulla valittu kaupungin kehittämisen suunta on oikea. Tampere on urbaani luontokaupunki, jonka kulttuuritarjonta on huippuluokkaa. Ei ihme, että Tampere valitaan vuodesta toiseen suosituimmaksi muuttokohteeksi, jos jonnekin pitäisi muuttaa.

12.2.2019 Kotihoidossa on liian huonokuntoisia vanhuksia

Väestörakenteemme vuoksi ikäihmisten suhteellinen osuus väestöstä kasvaa voimakkaasti tulevina vuosina. Suuri osa hyvinkin vanhoista ihmisistä elää omassa kodissaan tavallista elämää, monet omaisten tai kotihoidon tuella. Kotihoidossa on kuitenkin liikaa hyvin huonokuntoisia vanhuksia, koska hoivakotiin ei pääse.

Tampereen yliopiston Tervaskanto- ja Pitkäikäisyyden vallankumous ja muuttuvat palvelutarpeet-tutkimuksissa on useiden vuosien ajan laajasti tutkittu 90-vuotiaiden terveyttä, toimintakykyä, avun tarvetta, auttajia, asumista, sosiaalisia suhteita ja elämän kokemista sekä vanhenemisen biologisia muutoksia. Yli 90-vuotiailla on keskimäärin kolme pitkäaikaista parantumatonta sairautta, heidän toimintakykynsä on keskimäärin huono ja melkein puolella on dementia. Silti suurin osa asuu kotona, suurin osa yksin. Kaikista ikäihmisistä suurin osa asuu kotona vielä kolme kuukautta ennen kuolemaansa. Ainakaan 15 viime vuoden aikana hyvin vanhojen kunto ei ole parantunut. Samalla nimenomaan yli 90-vuotiaiden dementiaa sairastavien ympärivuorokautisen hoidon saanti on heikentynyt.

Hoidon saamisessa on monissa Pirkanmaan kunnissakin vaikeuksia. Jokaisessa kunnassa on kotona asuvia huonokuntoisia vanhuksia, jotka eivät hoivakotiin pääse. Erityisesti tästä kärsivät yli 85-vuotiaat. Tällä hetkellä tehostetussa palveluasumisessa ei varmasti asu ihmisiä, jotka eivät sitä hoitoa tarvitse. Kotona asuu ihmisiä, jotka eivät voi siellä asua.

On hyvä muistaa, että vanhusten hoito ei ole vain vanhojen asia. Tilanne on hyvin kuormittava myös omaisille, jos oma sukulainen joutuu asumaan omassa kodissaan liian huonokuntoisena.

Vanhuspalveluita koskeva keskustelu on keskittynyt viime aikoina lähinnä hoitajamitoitukseen. Vanhuspalvelujen saatavuutta ja laatua pitää parantaa aina kotihoidosta ympärivuorokautiseen hoitoon asti. Vaikka raha ei ratkaisekaan kaikkea, tästä ei selvitä ilman merkittäviä lisäpanostuksia.

Leena Kostiainen

kaupunginvaltuutettu

eduskuntavaaliehdokas (Kok)

12.1.2019 Miten suomalaisilla lapsilla ja nuorilla menee?

puhe Lions-klubien Melvin Jones-juhlassa

Arvoisa juhlayleisö

On lottovoitto syntyä Suomeen. Tämä vanha sanonta pitää varmasti paikkansa edelleen, vaikka julkista keskustelua seuraamalla voisi päätyä toisenlaiseenkin lopputulokseen. Monet tutkimukset kuitenkin osoittavat, että meillä menee ihan hyvin. YK julkaisi viime viime talvena onnellisuusraportin, jonka mukaan Suomi on maailman onnellisin maa. Tutkimuksen tulokset perustuvat yksilöiden omiin arvioihin omakohtaisesta hyvinvoinnista.

THL toteuttaa vuosittain kattavan kouluterveyskyselyn perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen opiskelijoille. Tästä tutkimuksesta saa hyvän käsityksen lasten ja nuorten hyvinvoinnin nykytilasta sekä siitä, miten se on muuttunut vuosien saatossa. Kouluterveyskyselyn mukaan valtaosalla suomalaisista nuorista menee hyvin, jopa paremmin kuin koskaan. Samaan aikaan kuitenkin ongelmat kasautuvat pienelle, mutta kasvavalle joukolle.

Positiivisia asioita on mm. se, nykynuoret ovat järkevämpiä päihteiden käytössä. Alkoholin käyttö ja humalajuominen on vähentynyt.  Mutta väheneminen ei koske koko nuorisoa.  Osalla nuorista humalajuominen on lisääntynyt. Huolestuttavaa on myös se, että asenteet mietoja huumeita kohtaan ovat muuttuneet myönteisimmiksi ja nuuskan käyttö on lisääntynyt. Mutta kaiken kaikkiaan nuoret ovat entistä raittiimpia.

Viime aikoina olemme kuulleet paljon huolestuttavia uutisia erityisesti lasten ja nuorten mielenterveysongelmien lisääntymisestä. Pirkanmaallakin lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen kysyntä on kasvanut selvästi aiemmasta.

Miksi mielenterveyden häiriöt lisääntyvät lasten ja nuorten keskuudessa? Tähän kysymykseen tutkijatkaan eivät pysty antamaan yksiselitteistä vastausta. Kyse ei näyttäisi olevan hoitoon hakeutumisen tai lähettämisen kynnyksen alentumisesta, vaikka tätäkin joskus selitykseksi tarjotaan. Mikä tässä yhteiskunnassa ja ihmisten elämässä on, että nämä ongelmat lisääntyvät? Ongelma on hyvin monimutakinen ja tutkimusta sen juurisyiden selvittämiseksi on jatkettava.

Mielenterveysongelmien lisäksi toinen erittäin huolestuttava asia on lastensuojelun tarpeen suuri kasvu. Pirkanmaalla kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on kolmikertaistunut vuoteen 1990 verrattuna. Toinen tilasto samalta aikajaksolta kertoo, että kotipalvelua saaneiden perheiden prosenttiosuus oli vuonna 2017 kolme kertaa pienempi kuin vuonna 1990. Syy-seuraussuhdetta näiden kahden tilastotiedon välillä on vaikea osoittaa. Voidaan kuitenkin pohtia, olisiko edes osa näistä huostaanotoista ollut ennalta ehkäistävissä, jos perheet olisivat saaneet riittävästi tukea ajoissa? Vertailun vuoksi todettakoon, että yhden huostaanoton hinnalla voitaisiin hankkia 3000 tuntia perhetyötä.

Sekä mielenterveysongelmien lisääntymiseen että lastensuojelun tarpeen kasvuun vaikuttavat monet eri tekijät ja yksinkertaisia ratkaisuja niihin ei ole. Yksi asia, mistä ollaan laajasti yksimielisiä, on se, että apua ja tukea pitäisi saada ajoissa ja matalalla kynnyksellä. Tällä hallituskaudella onkin tehty hyvää työtä lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelmalla.  Tämän lape-hankkeen avulla on koottu yhteen kaikki ne toimijat, jotka tekevät työtä lasten, nuorten ja perheiden kanssa.

Lasten mielenterveyspalveluihin hakeudutaan usein käytöshäiriöiden vuoksi. Muutama viikko sitten julkaistu käypä hoito-suositus lasten ja nuorten käytöshäiriöistä tarjoaa näyttöön perustuvaa tietoa lasten ja nuorten käytöshäiriöiden ehkäisystä, arvioinnista, diagnostiikasta ja hoidon järjestämisestä. Erityisen tehokasta on vanhemmuustaitojen opettaminen käytöshäiriöistä kärsivien lasten vanhemmille. Käytöshäiriöitä voidaan ehkäistä myös opettamalla päiväkodissa tai koulussa vuorovaikutus- ja tunnetaitoja.

Kouluissa koko ryhmälle kohdistettu tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettaminen vähentää lasten ja nuorten käytösongelmia, sanovat asiantuntijat. Tämä fakta toi mieleeni Lions Quest-ohjelman, jonka avulla varmasti kymmenet tuhannet suomalaislapset ovat voineet opetella tärkeitä elämäntaitoja, tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Siitä suuri kiitos Lions-klubeille, jotka ovat jo vuosikymmenten ajan kustantaneet Lions Quest- koulutusta opettajille ja kasvattajille. Itsekin kävin tämän koulutuksen jo 90-luvulla ja Lions quest-tunnit olivat aina oppilaiden suosikkitunteja. Olenkin ajatellut omassa koulussani kannustaa opettajia koulutukseen ja ottamaan tämän erinomaisen ohjelman käyttöön.

Nyt jos koskaan tarvitsemme tällaisia hyväksi havaittuja keinoja auttaa ja tukea lapsia ja nuoria näissä elämässä tarvittavissa sosiaalisissa taidoissa.

Hyvät kuulijat

Haluan kuitenkin vielä lopuksi muistuttaa siitä, että suurin osa lapsista ja perheistä voi paremmin kuin koskaan. Näen sen koulussa joka päivä. Lapset ovat iloisia ja hyvinvoivia ja heillä on vanhemmat, jotka välittävät ja huolehtivat. Vanhempia syyllistämällä ei korjata mitään. Tärkeää on, että apua ja tukea on helposti saatavilla, silloin kun sitä tarvitsee. On tärkeää, että kaikki pidetään mukana. Ei ole kenenkään etu, että meidän yhteiskunnassa on kasvava joukko nuoria, jotka kokevat osattomuutta yhteiskunnasta.

Jo muinaiset roomalaiset olivat sitä mieltä, että nuoriso on turmeltunutta ja heistä ei ole tulevaisuuden rakentajiksi. Toisin on kuitenkin käynyt. Seuraava sukupolvi on aina saanut astua yhä kehittyneempään ja edistyksellisempään yhteiskuntaan.

Kaikesta huolimatta uskon ja luotan, että nykynuoriso omalla panoksellaan varmistaa sen, että aikanaan heidän lapsillaan ja lapsenlapsillaan on taas vähän parempi maailma, missä kasvaa ja elää.

Kiitän vielä Lions-klubeja siitä maailmanparannustyöstä, mitä teette. Tiedän, että monet klubit keräävät säännöllisesti varoja nimenomaan lasten, nuorten ja perheiden hyväksi. Se on äärimmäisen arvokasta työtä. Kiitos!

22.12.2018 Omalääkäreitä, korttelipoliiseja ja kodinhoitajia kaivataan

kolumni Tamperelaisessa

Mikä on parasta terveydenhoitoa? Omalääkäri, sanovat monet. Kestävän hoitosuhteen hyödyt on havaittu myös tutkimuksissa. Brittitutkija Denis Pereira Grayn mukaan jopa potilaiden kuolinriski pienenee, jos he saavat terveyspulmissaan kääntyä aina saman lääkärin puoleen. 

Tai muistatteko ajan, jolloin Tampereellakin oli korttelipoliiseja? Hervannan  legendaarinen korttelipoliisi Markku Kuoppamäki teki ansiokasta yhteistyötä myös koulujen kanssa. Pienet ilkivallan tekijät ja näpistelijät saatiin ajoissa ohjattua kaidalle tielle, kun oppilaille tuttu poliisi kävi jututtamassa. 

Missä ovat ne pullantuoksuiset kodinhoitajat, jotka saattoivat viettää vanhuksen tai perheen luona jopa useita päiviä? Nämä arkielämän moniosaajat  hoivasivat, siivosivat, kävivät kaupassa ja jopa kasvattivat lapsia. Nykyisin vanhuksen luona voi käydä monta eri ihmistä yhden päivän aikana. Koskaan ei tiedä, kuka sieltä nyt tulee. Erikoistuminen on tullut kotihoidonkin palveluihin. Ja moni tukea tarvitseva perhe uupuu moniammatillisiin verkostopalavereihin ja vaihtuviin työntekijöihin. 

Onhan se hyvä, että meillä on erikoistuneita osaajia joka alalle. Kyllä meistä jokainen haluaa päästä sydänleikkaukseen sairaalaan, missä on asiansa osaavat huippuosaajat. Sairaalassakin potilas voi kuitenkin jäädä yksin, varsinkin jos vaivoja on monia tai ongelmien syy ei heti selviä. Yksi lääkäri hoitaa nenää, toinen vatsaa ja kolmas mielenterveyttä. Kenelle potilas soittaa epämääräisistä oireistaan? 

En toki tarkoita, että pitäisi palata -70-luvulle, mutta voisimmeko ottaa opiksi menneiden vuosikymmenten hyvistä asioista? Vai onko mahdotonta, että perhe, vanhus tai potilas saisi yhden ihmisen nimen ja puhelinnumeron? Tieto siitä, että tarvittaessa voi soittaa tutulle ihmiselle, auttaa kummasti - ehkä jopa parantaa. 

Leena Kostiainen

rehtori

kaupunginvaltuutettu (Kok)

4.12. 2018 Eläköön demokratia! Onnea 100-vuotias Kokoomus!

puhe Tampereen Kokoomusnaisten juhlassa

Tällä viikolla liputettiin suomalaisen demokratian kunniaksi. Sata vuotta sitten itsenäisessä Suomessa järjestettiin ensimmäiset yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvat vaalit. Siitä alkoi kansakuntamme eheytyminen ja tulevaisuuden rakentaminen.

Tällä viikolla vietetään myös Kokoomus-puolueen 100-vuotisjuhlaa. Politiikassa mukana olevat ihmiset haluavat muuttaa maailmaa. Puolueiden kautta jokaisella jäsenellä on mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Kunnanvaltuutetut, kansanedustajat ja mepit saavat jäseniltä arvokasta tietoa ja näkökulmia asiohin. Demokratiassa maailmaa muutetaan puolueiden kautta.

Edustuksellisen demokratian kriisistä puhutaan paljon. Erityisen huolestuttavaa on nuorten heikko äänestysaktiivisuus. Demokratian kriisiä yritetään ratkoa sosiaalisella medialla, lähidemokratialla ja nettivaikutteisilla liikkeillä.

Lähidemokratia onkin erinomainen tapa osallistaa ihmisiä esimerkiksi oman asuinalueensa kehittömiseen. Mutta ei se korvaa edustuksellista demokratiaa. Kuka meistä haluaa, että sattumanvaraisesti muodostunut joukko ihmisiä päättäisi vaikkapa asuinalueen kaavoituksesta tai alueen budjetista? Samaa voidaan kysyä somevaikuttamisesta? Edustavatko somekeskusteluun osallistuneet kattavasti kansaa?

Alueen asukkailta ja somekansalta saadaan toki tärkeitä näkökulmia päätöksenteon tueksi, mutta varsinainen päätöksentekovalta pitää jatkossakin olla vaaleilla valituilla edustajilla. He kantavat poliittisen vastuun päätöksistään.

Jotkut ihmiset, jopa kansanedustajat, tuskastuvat siihen, että demokratiassa asiat etenevät hitaasti ja oman puolueen tavoitteet eivät aina etene toivotulla tavalla. Elina Lepomäki kuitenkin puolustaa demokratian hitautta kirjassaan Vapauden voitto: ”Läntisissä demokratioissa päätöksenteko on joskus tuskallisen hidasta. Vaalikausi on jo lopussa ennen kuin mitään on saatu aikaan. Minulta kysytään usein, enkö turhaudu, kun asiat etenevät niin vaivalloisesti. Kysymys on outo. Miten ihmeessä yksinkansanedustaja 200:sta voisi edes kuvitella muuttavansa mitään omin voimin? Kun asiat pitää sopia monen ihmisen ja päätöksentekoportaan kesken, on selvää, ettei mitään synny hetkessä. Päätöksenteon hitaus ei kuitenkaan ole systeemivirhe, vaan pikemminkin toivittava ominaisuus. On perusteltua, ettei julkinen vallankäyttö ole poukkoilevaa ja kaikkivaltiasta. Demokratian ei kuulukaan olla nopeaa.”

Poliittinen tilanne Suomessa oli hyvin erilainen 100 vuotta sitten kuin nyt. Valta oli luokkapuolueilla eli sosiaalidemokraateilla ja maalaisliitolla. Kokoomus erosi näistä puolueista perustavaa laatua olevalla tavalla. Kokoomus on ollut alusta lähtien aatepuolue, ei vain tietyn kansanosan tai luokan etujen ajaja. Nämä kaksi mainittua puoluetta eivät ajaneet koko kansan etua. Voi kysyä, ajavatko nämä puolueet nyt koko kansan etua?

Kokoomuksessa on koko sen historian ajan ollut sekä liberaali, konservatiivinen että sosiaalireformistinen virtaus. Kokoomuslaisia ei ole yritetty tunkea yhteen ja samaan muottiin. Nimensä mukaisesti Kokoomus kokoo yhteen erilaisia ihmisiä, joita yhdistää usko ihmiseen. Kokoomuslainen puhe vapaudesta ei tarkoita sitä, että yksilö voi tehdä mitä häntä huvittaa muista piittaamatta. Kokoomuksessa vapauteen liittyy aina vastuu ja velvollisuudet. Kokoomus kantaa vastuuta koko kansasta.

Koti, uskonto ja isänmaa ovat ajankohtaisia arvoja tänäkin päivänä. Ajatus turvallisen kasvuympäristön merkityksestä ei ole muuttunut mihinkään. Edelleen pidämme tärkeänä sitä, että ihminen kokee olevansa jostain kotoisin, kuuluu johonkin. Oma kieli, oma kulttuuri, oma maa ovat tärkeitä asioita tämänkin päivän kokoomuslaisille.

Kokoomuksen aatteessa yhdistyvät vapaus, vastuu, demokratia, mahdollisuuksien tasa-arvo, sivistys, kannustavuus, suvaitsevaisuus ja välittäminen. Nämä arvot ovat siivittäneet kokoomuslaisia eteenpäin vuosikymmenten ajan. Kokoomus on saanut kansalta mandaatin hoitaa yhteisiä asioita niin paikallisella kuin valtakunnallisellakin tasolla.

Jokaisissa vaaleissa meidän on yhä uudelleen voitettava kansalaisten luottamus. Meidän kokoomuslaisten on pystyttävä vakuuttamaan ihmiset siitä, että Kokoomus on paras puolue hoitamaan yhteisiä asioitamme siten, että voimme jättää tämän maapallon ja yhteiskunnan taas vähän parempana seuraaville sukupolville.

Onnea 100-vuotiaalle Kokoomukselle!

Leena Kostiainen

Pirkanmaan Kokoomuksen puheenjohtaja

22.9.2018 Iso paha koulu

kolumni Tamperelaisessa

Onko suuri koulu turvaton? Hukkuuko lapsi massaan? Ovatko oppimistulokset parempia suuressa vai pienessä koulussa? Lisääkö suuri koulu nuoren syrjäytymisriskiä? 

Yksiselitteistä tutkimustietoa aiheesta ei helposti löydy. Sitran 2007 rahoittamassa laajassa tutkimusprojektissa selvitettiin koulun koon vaikutusta syrjäytymisriskiin ja koulumenestykseen. Syrjäytymisriskiä selittivät enemmän muut tekijät kuin koulun koko. Koulumenestyksen osalta luotettavien mittareiden puute vaikeuttaa vertailua. 

Suuret yhtenäiskoulut herättävät monissa mielikuvan, jossa valtavat lapsijoukot vyöryvät koulun käytävillä ja kukaan ei tunne ketään. Yleensä suuret koulut koostuvat kuitenkin osioista, jotka ovat ikäänkuin pikkukouluja ison koulun sisällä. Välitunteja porrastetaan ja pienillä ja isoilla oppilailla voi olla jopa erilliset välituntipihat. Elämä voi olla varsin rauhallista isossakin koulussa.

Suuressa koulussa luokat eivät ole sen suurempia kuin pienemmissäkään kouluissa. Usein on jopa päinvastoin. Oppilasmäärät jakautuvat tasaisemmin, koska rinnakkaisluokkia on useampia. Isoissa kouluissa on myös se hyvä puoli, että terveydenhoitaja, koulukuraattori ja -psykologi ovat joka päivä paikalla.

Suuret ja pienet koulut ovat erilaisia - eivät hyviä tai huonoja. On hyvä, että meillä on erilaisia vaihtoehtoja, esimerkiksi vieraskielistä opetusta ja opetussuunnitelmallisia painotuksia. Terälahden koulu on yksi helmi tamperelaisessa monipuolisessa tarjonnassa. Kyläkouluissa ja yhdysluokissa on varmasti aina toimittu uuden opetussuunnitelman hengessä. Yhdysluokkaopetukseen on sisäänrakennettuna ajatus oppilaiden yksilöllisten tarpeiden huomioimisesta ja samaan aikaan vahvasta yhteisöllisyydestä, mikä syntyy eri ikäisten lasten yhteistoiminnasta.

Ei ole olemassa objektiivista mittaria siitä, mikä on paras koulun koko.  Viimeisten kymmenen vuoden aikana olen ollut mukana monissa kouluverkkokeskusteluissa. Yksi asia on tullut aivan selväksi: lasten vanhemmille kaikista tärkein asia on koulumatkan turvallisuus. Pormestariohjelmassa linjataan, että 1-2-luokkien opetus toteutetaan lähipalveluna. Tämä onkin hyvä ohjenuora lautakunnalle tulevaa päätöksentekoa varten.

Leena Kostiainen

rehtori

kaupunginvaltuutettu (Kok)

31.8.2018 Onko digitalisaatio haihattelua? 

mielipidekirjoitus Aamulehdessä

Valtuustoryhmien vaatimuksen digitalisaation säästöpotentiaalin hyödyntämisestä epäillään syntyneen haltiattaren taikasauvasta (AL 23.8.2018).

Digitalisaation vauhdittaminen on ollut tavoitteena Tampereella jo useamman vuoden ajan ja se onkin saanut lisää vauhtia Smart Tampere-ohjelman myötä. Mistään uudesta, tuulesta temmatusta ideasta ei siis ollut kysymys.

On sanottu, että digitalisaatio on 90 prosenttisesti toimintatapojen muutosta ja 10 prosenttisesti teknologiaa. Verohallintoa käytetään usein esimerkkinä siitä, miten digitalisaatiota hyödyntämällä on pystytty sekä pienentämään kustannuksia että parantamaan palveluita. Kuka meistä haluaisi vielä täytellä veroilmoitusta? Tai lähteä pankkiin maksamaan paperilaskuja? 

Hyviä esimerkkejä löytyy paljon myös hyvinvointipalvelujen digitalisoinnista. Virtuaalisairaalassa on kehitetty motivoivia omahoidon ja -seurannan malleja.

Opiskelijoiden sähköisestä terveystarkastuksesta on saatu hyviä kokemuksia. Se on nopeuttanut ja helpottanut terveystarkastuksiin osallistumista sekä ohjannut opiskelijan suoraan oikean asiantuntijan luokse. 

Edellisessä kaupunginvaltuuston kokouksessa johtaja Taru Kuosmanen luetteli Tampereella jo toteutuneita digitalisaatiohankkeita: nuorten palvelujen chat, ikäihmisten kuvapuhelinpalvelu, vammaispalvelujen sähköiset palvelut, mobiilitulkkaus jne. 

Toimintatapojen uudistaminen on kestävä tapa saada kasvavat kustannukset hallintaan. Palveluista leikkaamalla aiheutetaan usein vain lisäkustannuksia jossain toisaalla. Meidän päättäjien vastuulla on varmistaa, että ihmiset saavat tarvitsemansa palvelut sujuvasti ja oikeaan aikaan.

16.8.2018 Nyt pitää etsiä järkeviä säästökeinoja

mielipidekirjoitus Aamulehdessä

Tampereen kaupunginvaltuusto on tiukan paikan edessä tänä syksynä. Kaupungin talous on pahasti epätasapainossa, vaikka menojen kasvu onkin ollut varsin maltillista ottaen huomioon, että kaupunki kasvaa kovaa vauhtia. Valitettavasti kohentunut työllisyystilanteemme ei ainakaan vielä näy riittävästi verotulojen lisääntymisenä. 

Nyt esitetyssä säästölistassa on pitkä lista ehdotuksia, joista monet toteutuessaan heikentäisivät palvelujen laatua. Se voi tulla kalliiksi pidemmällä tähtäimellä. Räikein esimerkki on omaishoidontuen leikkaaminen, joka kaiken olemassa olevan tiedon perusteella lisää heti kalliimpien palvelujen tarvetta. 

Nyt tarvitaan tiedolla johtamista, tarkkaa analyysiä siitä, mistä menojen kasvu johtuu. Takavuosina lasten huostaanottojen määrän kasvu saatiin taittumaan panostamalla intensiiviseen perhetyöhön. Tekemällä asioita toisin voidaan parhaimmillaan sekä säästää että parantaa palvelua. Hyviä esityksiäkin säästösuunnitelmasta löytyy, esimerkiksi kiirevastaanoton uudelleen organisointi. Uudella järjestelyllä potilaat eivät turhaan ajaudu kalliin erikoissairaanhoidon palveluihin, vaan saavat avun nopeammin perusterveydenhuollon kiirevastaanotolta. 

Toimintatapojen kehittämistä pitää tehdä sekä ylhäältä alaspäin että alhaalta ylöspäin. Eri toimijoiden väliseen työnjakoon liittyvät uudistukset ja muut ns. rakenteelliset uudistukset pitää luonnollisesti tehdä ylimmässä johdossa. Samaan aikaan jokaiselle työntekijälle ja työyhteisölle pitää antaa mahdollisuus oman työnsä kehittämiseen. Parhaat ideat työprosessien ja toimintatapojen kehittämiseksi nousevat usein niiltä ihmisiltä, jotka arjessa kyseistä työtä tekevät. Henkilöstölähtöisen kehittämisen sivutuotteena myös työhyvinvointi paranee, mikä vähentää sairauspoissaoloja. 

Monet valtuutetut ovat jo ilmoittaneet kannattavansa veronkorotusta vaihtoehtona säästöille. Veronmaksajan kukkarolla käyminen on liian helppo tapa kuitata säästöpaineet. Nostetaan kunnianhimon tasoa ja etsitään uusia ratkaisuja. 

Leena Kostiainen

kaupunginvaltuutettu (Kok)

31.7.2018 Ensiapupotilaan inhimillisen kohtaamisen on onnistuttava aina

Taysin ensiapu Acuta on viime päivinä saanut kriittistä palautetta Aamulehden yleisönosastossa. Sairaanhoitopiirin hallituksen puheenjohtajana olen jo ollut yhteydessä toimivaan johtoon. Esiin nostetut epäkohdat on selvitettävä. Jokaista potilasta arvostava palvelu on Taysille kunnia-asia. 

Vastaanottotilanne on ensiavussa asioivalle potilaalle erityisen tärkeä. Toisin kuin etukäteen varatulle vastaanotolle tultaessa, ensiapuun tullaan akuutisti sairaana. Potilaat ja omaiset ovat tietämättömiä, huolestuneita ja voimattomia. Tällaisessa tilanteessa esimerkiksi sähköinen ilmoittautuminen tuntuu varmasti ylivoimaiselta. Inhimillistä kohtaamista tarvitaan heti, kun potilas astuu ovesta sisään. 

21.2.2018 Mitä tänään koulussa opit?

kolumni Tamperelaisessa

Näin kysyi Pelle Miljoona 1980-luvulla. Silloin oppilaat istuivat hiljaa rivissä ja oppivat kaiken, mitä opettaja heille opetti. Toisin on nyt. Oppilaat jätetään oman onnensa nojaan opiskelemaan epämääräisiä kokonaisuuksia. 

Tällaisen käsityksen nykykoulusta (ja -80-luvun koulusta) voi saada, mikäli uskoo sosiaalisessa mediassa levinneitä kriittisiä puheenvuoroja. Ilmiölähtöinen oppiminen on leimattu huuhaaksi ja oppilaiden itseohjautuvuus ymmärretään päämäärättömäksi surffailuksi. 

Keskustelussa on outo tarve asettaa vastakkain erilaisia oppimisen menetelmiä ja arvottaa niitä hyviksi ja huonoiksi. Kuitenkin eri tapoja käyttämällä annetaan kaikille oppijoille mahdollisuus löytää itselleen sopivia oppimisen tapoja. En tunne yhtään opettajaa, joka jättäisi oppilaat puuhaamaan ilmiöitä oman onnensa ja Googlen varaan.

Ilmiöpohjaisella oppimisella tarkoitetaan oppiainerajoja rikkovaa, tutkivaa otetta oppimiseen. Asia ei sinänsä ole uusi. Kautta aikojen opettajat ovat teettäneet oppilaillaan projektitöitä, joissa yhdistellään esim. historian, kuvaamataidon, musiikin ja äidinkielen asioita. Nyt sitä tehdään systemaattisemmin ja entistä enemmän usean eri opettajan yhteistyönä. Näin voidaan muodostaa erilaisia oppimisryhmiä oppilaiden tarpeiden ja kiinnostuksen mukaan. Opettajan tehtävä on ohjata ryhmien työtä siten, että työ etenee sille asetettujen tavoitteiden mukaisesti. 

Ilmiöpohjainen oppiminen on mainio väline muuttaa koulun toimintakulttuuria oppilaslähtöisemmäksi, toiminnallisemmaksi ja yhteisöllisemmäksi. Koulunkäynti ei kuitenkaan ole jatkossakaan pelkkää ilmiöoppimista. Kyllä perinteistä pänttäämistä ja opetuskeskusteluakin tarvitaan. Oppiaineiden tavoitteet eivät ole ainoita tärkeitä asioita koulussa. Vähintään yhtä tärkeitä ovat ns. laaja-alaisen oppimisen taidot eli ihmisenä ja kansalaisena kasvamisen taidot, jotka onkin hyvin avattu uudessa opetussuunnitelmassa.

Vierailin viime viikolla Vantaalla Hämeenkylän yläkoulussa, missä yhteisopettajuus on arkipäivää ja oppiminen tapahtuu avoimissa oppimisympäristöissä. Rehtorin mukaan  oppilaat tekevät paljon enemmän työtä kuin aikaisemmin. Kukaan ei pysty ulkoistamaan itseään oppimisesta piiloutumalla takariviin. Oppilaat ratkaisevat ongelmia sekä itsenäisesti että muiden kanssa. Aikuiset luonnollisesti auttavat aina, kun homma ei etene. Itseohjautuvuus on taito, jota pitää harjoitella ikätasolle sopivalla tavalla.

Eivätköhän meidän akateemisesti koulutetut opettajamme osaa jatkossakin soveltaa tarkoituksenmukaisia pedagogisia ratkaisuja oppilaiden tarpeen, oppisisältöjen ja tilanteen mukaan. Tärkeintä on ylläpitää lapsen luontaista uteliaisuutta elämää ja sen ilmiöitä kohtaan.

Leena Kostiainen

Rehtori

Kaupunginvaltuutettu (Kok)

17.11.2017 Tampereen yliopistolliseen sairaalaan luotetaan

Kolumni Tamperelaisessa

Tampereen kaupunki on jo vuosia paistatellut kärkisijoilla gallupeissa, kun kysytään suosituinta asuinpaikkaa. Nyt myös yliopistollisen sairaalamme vetovoima on kasvussa. Vapaan hoitopaikan valinnan avulla sairaanhoitopiiri on pystynyt saamaan yhä enemmän uusia asiakkaita myös maakunnan rajojen ulkopuolelta. 

Vuonna 2016 Pirkanmaan sairaanhoitopiirin yksiköissä hoidettiin 3772 potilasta, jotka olivat käyttäneet oikeuttaan hoitopaikan valintaan. Vuonna 2015 hoidettiin 2408 potilasta. Eniten valinnanvapauspotilaita hoidettiin Coxassa, Sydänkeskuksessa, tuki-ja liikuntaelinsairauksien ja neuroalojen yksiköissä. 

Sairaanhoitopiirin teettämän tutkimuksen mukaan mahdollisuus valita erikoissairaanhoidon hoitopaikka tunnetaan parhaiten yli 50-vuotiaiden ja sairaalahoidossa olleiden keskuudessa. Tutkimukseen osallistui 1560 suomalaista 18-70-vuotiasta aikuista. 

Tärkeimpiä hoitopaikan valintakriteereitä olivat asiantuntijuus ja nopea hoitoon pääsy. Palvelun laatua ja hyviä liikenneyhteyksiä pidettiin myös tärkeinä. Pirkanmaalla asuvat vastaajat pitivät Taysia ammattitaitoisempana, luotettavampana, hyvämaineisempana ja potilasturvallisempana kuin yksityistä sektoria.

Meille pirkanmaalaisille tärkeintä on tietenkin se, että saamme oman maakuntamme sairaalasta laadukasta hoitoa. Hyvämaineisella sairaalalla on myös taloudellista merkitystä. Vapaan valinnan potilaat tuovat tänä vuonna noin 20 miljoonaa euroa sairaanhoitopiirin kassaan, mikä auttaa pitämään hinnat kurissa myös oman alueen kunnille.

Nyt kun Hatanpää  ja Tays yhdistyvät, sairaalamme vetovoima vahvistuu entisestään. Yhteinen hallinto mahdollistaa sujuvammat hoitopolut ja yhtenäiset hoitokäytännöt, mistä eniten hyötyy potilas. Yhdistyminen edistää myös sairaaloiden välistä työnjakoa ja resurssien tehokasta käyttöä. 

Soteratkaisua odotellessa voi vain toivoa, että tuleva uudistus mahdollistaisi yliopistollisen sairaalamme rohkean ja vastuullisen kehittämisen tulevaisuudessakin. 

Leena Kostiainen

Pirkanmaan sairaanhoitopiirin hallituksen puheenjohtaja

2.6.2017 Uudet luottamustoimeni - sotea ja kulttuuria

Vaalien jälkeen osallistuin aktiivisesti pormestariohjelman valmisteluun. Olin puheenjohtajana palvelut-työryhmässä. Saimmekin ohjelmaan monia tärkeitä kirjauksia mm. koulutukseen liittyen. Ohjelman tekeminen oli hieno prosessi. Palveluihin liittyvistä asioista löysimme helposti yhteisen sävelen yli puoluerajojen. 

Vaalien jälkeen useimmissa kunnnallisissa ja maakunnallisissa luottamuselimissä edustajat vaihtuvat. Minut on nimetty ehdolle kahteen tärkeään luottamustehtävään: Pirkanmaan sairaanhoitopiirin hallituksen puheenjohtajaksi ja Tampere-talo Oy:n hallituksen jäseneksi. 

TAYS on tärkeä pirkanmaalaisille. Monet meistä tai lapsemme ovat syntyneet TAYS:ssa. Kun tarvitsemme vaativaa erikoissairaanhoitoa, TAYS:sta saamme parasta mahdollista hoitoa. Pirkanmaan sairaanhoitopiirin (PSHP) vuosibudjetti on 750 miljoonaa euroa. PSHP:lla lähes 8000 työntekijää viidessä eri sairaalassa. PSHP palvelee 23 kuntaa ja erityisvastuualueena (erva) 800 000 suomalaista. Lisäksi PSHP on opetuksen, tutkimuksen ja kehittämistoiminnan keskus. 

Tampere-talon kongressimatkailulla on suuri aluetaloudellinen merkitys.Tampere on Suomen toiseksi suosituin kongressikaupunki heti Helsingin jälkeen.  Vuonna 2016 Tampereella oli 10 797 kongressikävijää. Kasvavalla kongressikävijöiden määrällä on myös merkittävä taloudellinen vaikutus. Ulkomainen kongressikävijä käyttää kohdemaassa keskimäärin 1635 euroa. 

Tampere-talo on meille pirkanmaalaisille ennen kaikkea kulttuuritalo. Monipuolinen konserttitarjonta houkuttelee kulttuurin ystäviä Tampereelle kauempaakin. Itse käyn usein Filharmonian konserteissa. On hienoa, että upea orkesterimme esiintyy nykyään lähes aina loppuunmyydyille saleille. 

Maailman ensimmäinen Muumimuseo avataan tänä kesänä Tampere-talossa. Se tulee olemaan todellinen vetonaula niin kotimaisille kuin ulkomaisillekin turisteille. 

Odotan innolla ja nöyrin mielin näitä vastuullisia ja äärimmäisen mielenkiintoisia luottamustehtäviä. 

11.5.2017 Horisontissa nostureita

Kolumni Tamperelaisessa

Ratikkatyömaa aiheuttaa monenlaisia mutkia kaupungissa liikkuvien matkaan, oli sitten kävelijä, pyöräilijä, autoilija tai bussimatkustaja. Tänä kesänä ja parin seuraavan vuoden ajan tamperelaisilta vaaditaan pitkää pinnaa ja hyvää tahtoa. Totuttu reitti saattaa olla yhtäkkiä suljettu ja pitää etsiä vaihtoehtoisia reittejä. Tiedottaminen on avainasia. Raitiotieallianssi tiedottaakin kiitettävästi monella eri kanavalla, kotisivuillaan, Facebookissa ja Twitterissä, kadunvarsiopasteilla sekä tietenkin perinteisessä mediassa. Ihmisiä on opastettu jopa paikan päällä uusien kadunylityspaikkojen käyttöön. 

Katutyöt voivat olla kohtalokkaita yrittäjän kannalta. Jos oman yrityksen edessä katu on revitty auki, katoavat myös asiakkaat. Ratikkatyömaan ja liikennejärjestelyjen suunnittelijat lupaavat vierailla kaikissa reitin varrella olevissa kivijalkayrityksissä. Toimivat  ratkaisut löytyvätkin varmasti parhaiten saman pöydän ääressä keskustellen. 

Katutyöt eivät kaunista kaupunkikuvaamme. Nyt pitää miettiä, mitä voidaan tehdä kaupungin viihtyisyyden turvaamiseksi. Harmaiden verkkoaitojen sijaan työmaan voisi reunustaa vaikkapa taideteoksilla. Heitänkin tämän haasten juuri perustetulle julkisen taiteen työryhmälle. Esimerkiksi yhdessä oppilaitosten kanssa voisi löytyä hyviä ratkaisuja kaupunkikuvan kaunistamiseen. 

Rakennusvaihe on hankala, mutta tärkeintä on lopputulos. Muutaman vuoden päästä meillä on upea keskusta, mikä on hyvin saavutettavissa kaikilla kulkumuodoilla. Uudet puut on istutettu kaadettujen tilalle. Kävelijöille ja pyöräilijöille on Hämeenkadulla omat selkeät väylänsä. Maanalaista parkkitilaa rakennetaan lisää. Yhä useampi bussikin kulkee sähköllä, mikä tarkoittaa puhtaampaa ilmaa. 

Ratikkahanke poikii paljon muitakin rakennushankkeita. Raiteet vetävät puoleensa investointeja. Elinvoimaisen kaupungin merkki on se, että horisontissa näkyy paljon nostureita. Niitä Tampereella tulevina vuosina riittää. Elinkeinoelämän rattaisiin on nyt saatu hyvää vauhtia, mikä tuo alueelle paljon kaivattua työtä. 

25.3.2017 Kokoomus kuuntelee

kolumni Nyky-Tampere-lehdessä

Näin vaalien alla meillä ehdokkailla on hyvä tilaisuus saada palautetta kuntalaisilta, kun liikumme turuilla ja toreilla. Ilahduttavan moni tamperelainen onkin jäänyt keskustelemaan ehdokkaidemme kanssa. Pääosin ihmiset vaikuttavat tyytyväisiltä kotikaupunkiinsa ja sen palveluihin. Kaupunkikehitykseen liittyvät asiat jakavat tamperelaisten mielipiteitä. Monet ovat sanoneet, että Tampereella on hyvä tekemisen meininki. Useimpien mielestä on hyvä, että kaupunki kasvaa ja kehittyy. Kaupungin ilmapiiri koetaan myönteisenä ja rentona. Kritiikkiäkin tulee. Ratikkapäätös ei ole kaikkia miellyttänyt. Eteläpuiston suunnitelmat huolestuttavat.

On tärkeää, että päättäjät keskustelevat kuntalaisten kanssa saadakseen erilaisia näkökulmia asioihin. Päätöksenteon pitää luonnollisesti perustua asiantuntijoiden tuottamaan tietoon. Meillä valtuutetuilla onkin usein vaikea tehtävä punnitessamme eri vaihtoehtojen vaikutuksia. On otettava huomioon kuntalaisten mielipide, hankkeen hyödyt ja haitat, taloudellisuus, välilliset vaikutukset ja kaupungin kokonaisetu. Esimerkiksi ratikkahankkeessa valtuutettujen tehtävä oli arvioida ennen kaikkea ratikan vaikutuksia koko kaupunkiseudun elinvoimaan ja imagoon. 

Eteläpuiston osalta nyt onkin juuri oikea aika antaa palautetta. Kokoomuksen ja RKP:n valtuustoryhmä kannattaa täydennysrakentamista, mutta se pitää tehdä tyylikkäästi arvokkaan kulttuurimiljöön perintöä kunnioittaen. 

Muodollinen kuntademokratia ei enää riitä tämän päivän ihmisille. Ihmiset haluavat tulla kuulluksi itseään koskevissa asioissa. Jos lapsen koulupolku muuttuu, sitä ei pidä tuoda perheille ilmoitusluontoisena asiana. Asiasta pitää keskustella ajoissa perheiden kanssa. 

Paras lopputulos yleensä syntyy, kun asioita on mietitty yhdessä. Esimerkiksi Vehmaisten urheilukenttä on upea ja toimiva pitkälti siitä syystä, että alueen asukkaat ja paikallinen urheiluseura olivat aktiivisesti suunnittelussa mukana. Asukkaiden, järjestöjen ja kaupungin kumppanuus on asia, mitä halutaan entisestään edistää seuraavallakin vaalikaudella. 

Vuoropuhelu myös yrittäjien kanssa on tärkeää. Sitä onkin lisätty tällä valtuustokaudella. On säännöllisesti kokoontuvia ryhmiä, missä yrittäjien edustajat ja kaupunkin ihmiset kohtaavat. Myös valtuutetuille ja yrittäjille järjestetään säännöllisiä tapaamisia. Kaupungin ja yrittäjien vuorovaikutusta pitää edelleen kehittää siten, että yrittäjää kuullaan hyvissä ajoin itseään koskevissa asioissa. Jos oman yrityksen korttelissa tehdään vaikkapa katutöitä, kaupungin pitää ajoissa kutsua korttelin yrittäjät yhteiseen pöytään pohtimaan, miten poikkeustilanteesta selvitään. Yleiset tiedotustilaisuudet eivät riitä. Yhdessä yrittäjien kanssa löydetään varmasti parhaat ratkaisut. 

Kokoomus kannustaa tamperelaisia ottamaan aktiivisesti kantaa kotikaupunkinsa asioihin. Keskustelu kuuluu asioiden valmisteluvaiheeseen. Sitten kun päätös tehty, edetään valittuun suuntaan. Kaikille hyvä kaupunki tehdään yhdessä!

Leena Kostiainen

Kokoomuksen ja RKP:n valtuustoryhmän puheenjohtaja

2.3.2017 Perusopetuksessakin on tiukkaa

​mielipidekirjoitus Aamulehdessä

Opettaja Saija Pitkänen kirjotti (AL 26.2.2017), että perusopetus kärsii kovasta rahapulasta. On totta, että kaikissa kaupungin palveluissa on viime vuosina jouduttu elämään suu säkkiä myöten. Perusopetuskaan ei ole täysin välttynyt säästöpaineilta lähinnä valtion erillisrahoitusten pienenemisen vuoksi.  Kaupunki kuitenkin lisäsi perusopetuksen vuoden 2017 budjettiin kolme miljoonaa euroa oppilasmäärän kasvuunvastaamiseksi.

Jos kaikki Tampereen alakoulujen oppilaat jaettaisiin tasaisesti koulujen kesken, jokaisella luokalla olisi 22 tai 23 oppilasta. Yläkoulussa keskimääräinen luokkakoko on 21,6 oppilasta. Luokkakoko vaihtelee kuitenkin suuresti, jopa koulun sisällä, alueen ikäluokan koosta riippuen. Alakouluissa on kolme yli 30 oppilaan luokkaa, mutta vastaavasti meillä on neljä luokkaa, joissa on oppilaita alle 15. Suurille luokille suunnataan ns. jakotunteja eli luokka jaetaan kahteen ryhmään joillakin oppitunneilla. Yli 30 oppilaan luokassa jakotunteja saattaa olla jopa 10. Tämä tuo toki helpotusta, mutta luokkavastuu isosta ryhmästä on opettajalle raskas.

Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden määrä yleisopetuksen ryhmissä on kasvanut. Tämä on asia, mikä kuormittaa opettajia.  Oppilaiden yksilöllisiä tarpeita voidaan huomioida esimerkiksi muodostamalla erilaisia oppimisryhmiä rinnakkaisluokkien kesken. Nämä joustavat opetusjärjestelyt eivät kuitenkaan riitä, jos useampi oppilas tarvitsee hyvin vahvaa tukea. Erityisopetuksen resurssi ei ole pienentynyt, mutta kentältä tulleen palautteen mukaan tarvetta on lisätä erityisopettajien määrää. Myös koulunkäynninohjaajia kaivataan lisää.

Tampereen kaupunkia koetteleva työttömyys on supistanut kaupungin tuloja viime vuosina dramaattisesti. Jos työllisyystilanteemme kohenee ja sitä kautta kaupungin verotulot kasvavat, varmasti valtuutetut yli puoluerajojen ovat valmiita panostamaan lisäeuroja koulutukseen.

Leena Kostiainen

apulaispormestari, lasten ja nuorten palvelut

22.2.2017 Miksi demokratia on hankalaa?

kolumni Tamperelaisessa

Demokratia on kriisissä ja kansalaisten usko politiikkaan horjuu. Ainakin jos uskomme lööppijulkisuutta. Ihmisiä tuskastuttaa poliitikkojen tyhjät lupaukset ja loputon asioiden ”vatulointi”. Muutama vuosi sitten jotkut haikailivat politiikkaan yritysmaailmasta tuttua suoraviivaisempaa toimintatapaa, mitä pääministerimme onkin yrittänyt toteuttaa. Tämäkään toimintatapa ei tunnu kansaa miellyttävän.

Demokratia on kansanvaltaa. Jos kuvaisi, hyvin yksinkertaistettuna, kansanvallan toteutumista vaikkapa Tampereen kaupungissa, prosessi kulkisi jotakuinkin seuraavasti. Kansalainen äänestää kuntavaaleissa ehdokasta, joka edustaa hänen omaa ajatusmaailmaansa tai joka kannattaa kansalaisen tiettyä tärkeänä pitämää ratkaisua (rakennus- tai suojelusuunnitelma, lisäpanostus koulutukseen, tarkka taloudenpito jne.)

Jos ehdokas tulee valituksi, hänen tehtävänään on toimia lupaustensa mukaisesti. Kukaan valtuutettu ei voi yksin päättää mitään, joten hänen pitää saada muita valtuutettuja ajatustensa taakse. Ensin valtuutetun pitää saada oma poliittinen ryhmänsä vakuuttuneeksi asian tärkeydestä.

Mutta ei tässä vielä kaikki – millään poliittisella puolueella ei ole enemmistöä valtuustossa, joten on käytävä neuvotteluja, päästävä yhteisymmärrykseen, muiden poliittisten ryhmien kanssa, jotta ehdotus tulisi hyväksytyksi. Vaaditaan siis valtavasti vatulointia.

Winston Churchill totesi aikoinaan, että ”demokratia on huonoin mahdollinen tapa hallita, mutta ainoa mahdollinen”. Ajatus sopii hyvin kuntapolitiikkaankin. Esimerkiksi talousarvioneuvottelut vuosittain vaativat kuukausien neuvottelut valtuustoryhmien välillä ja lopputulos on usein monen valtuutetun mielestä laimea kompromissi. Toisaalta, mikä on vaihtoehto? Tuskin meistä kukaan haluaa, että valmistelu ja päätökset tehtäisiin pienellä porukalla suljetuissa kabineteissa. Nykyaikainen, avoin valmistelu ja päätöksenteko vaatii päättäjiltä aikaa ja pitkää pinnaa.

Tällä viikolla puolueet etsivät vielä viimeisiä ehdokkaita kuntavaaleihin. Toivottavasti mahdollisimman moni innostuu laittamaan itsensä likoon. Jonkun näitä yhteisiä asioitakin pitää hoitaa. Ja demokratiaa parempaa tapaa kun ei ainakaan vielä ole keksitty.

9.2.2017 Koulunkäynnin keskeytyminen lisää syrjäytymisen riskiä

näkökulma-kirjoitus Aamulehdessä

Useat asiantuntijat ovat nimenneet nuorten syrjäytymisen ja osattomuuden maamme pahimmaksi turvallisuusuhkaksi. Pääministeri Juha Sipilä on asettanut työryhmän etsimään keinoja eriarvoistumisen pysäyttämiseksi. Koulutus on tutkimusten mukaan yksi tärkeimmistä keinoista ennalta ehkäistä syrjäytymistä. Siksi onkin ensiarvoisen tärkeää, että jokainen nuori saa peruskoulun suoritettua ja pääsee mieleiseensä jatko-opiskelupaikkaan. 

Tampereella jokaiselle peruskoulun päättävälle nuorelle etsitään jatko-opiskelupaikka. Yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta kaikki oppivelvollisuutensa päättäneet nuoret aloittavat jossain toisen asteen oppilaitoksessa tai lisäopetuksessa. Opintojen keskeyttäminen on kuitenkin ongelma. 

Yksittäistä helppoa reseptiä tämän ongelman ratkaisemiseen ei ole. Edellisellä hallituskaudella esitettiin ratkaisuksi oppivelvollisuuden pidentämistä. Nuorisotakuun tuloksetkin ovat jääneet vähän epäselviksi. Ammatillisen koulutuksen reformi astuu voimaan vuoden 2018 alusta. Yksi osa reformia on kannustava rahoitus, joka ohjaa vähentämään koulutuksen keskeytymistä. Rakenteellisten uudistusten lisäksi tarvitaan hyviä arjen toimintamalleja sekä eri ammattilaisten kiinteää yhteistyötä. Yläkouluissa on jo pitkään räätälöity erilaisia ratkaisuja oppilaiden tarpeiden mukaan. Esimerkiksi jopo-luokassa (joustava perusopetus) oppilaalla on mahdollisuus opiskella työelämälähtöisesti pienessä ryhmässä. Tämä toimintamalli auttaa löytämään oikean alan toisen asteen opinnoista. Osa oppilaista taas hyötyy eniten työpajatyyppisestä opiskelusta. Joskus taas on tarpeen rakentaa paketti, mihin kuuluu koulun tukitoimien lisäksi vahva tuki perheelle. 

Tampereella etsitään jatkuvasti uusia toimintatapoja koulupudokkuuden ennalta ehkäisemiseksi. Tandem on Tampereen seudun ammattiopiston Tredun Hepolamminkadun kampuksen ja kolmen läheisen yläkoulun yhteistyöhanke. Yläkoulun oppilaille on tarjottu mahdollisuutta suorittaa osa 8. ja 9. luokan valinnaisista opinnoista Tredussa. Oppilaat opiskelevat Tredussa kolmen jakson aikana yhden päivän viikossa.  Kädentaidoista ja käytännönläheisestä opiskelusta kiinnostuneelle oppilaalle sopii usein tekemällä oppiminen ja se voi parantaa myös opiskelumotivaatiota. Tandem-mallin avulla moni yläkoululainen on saanut uutta puhtia opiskeluun, mikä on auttanut saamaan yläkoulun kunnialla loppuun. Myös toisen asteen opiskelupaikan valinta menee todennäköisemmin kerralla oikein, kun on saanut jo tuntumaa kyseisen alan opiskelusta. Tampereella suunnitellaan mallin laajentamista Tredun muihinkin toimipisteisiin ja niiden lähellä oleviin yläkouluihin.

Toinen uusi hyväksi koettu asia on nuorisotyöntekijöiden läsnäolo yläkoulun arjessa. Nuorisotyöntekijät yläkouluilla ovat tuoneet paljon iloa kouluihin. Monien oppilaiden koulunkäyntimotivaatio on parantunut, kun heillä on ”aikuiskaveri”, jonka kanssa voi jutella asioista. Nuorisotyöntekijällä ei ole opettajan roolia ja hänen luokseen voi mennä juttelemaan, kun siltä tuntuu. Kouluilla on moniin eri ammattiryhmiin kuuluvia aikuisia, joilla kaikilla on tärkeä rooli koulun oppilashuollon kokonaisuudessa.  Näyttää siltä, että nuorisotyöntekijöiden osaaminen täydentää erinomaisesti yläkoulujen moniammatillista työtä. Tavoitteena onkin tuoda tämä toimintamalli kaikkiin tamperelaisiin yläkouluihin.

Myös toisen asteen koulutuksessa etsitään entistäkin vaikuttavampia tapoja ohjata niitä opiskelijoita, joilla ei vielä ole selvää, mitä haluavat isona tehdä. Valma, ammatilliseen peruskoulutukseen valmentava koulutus, on tarkoitettu niille, jotka tarvitsevat erityistä tukea sopivan koulutuspaikan löytämiseen. Toisen asteen koulutuksen keskeyttäneet ohjataan Valmaan, missä vahvistetaan opiskelijan valmiuksia suorittaa toisen asteen tutkinto. 

Toisella asteella opiskelijan ohjaaminen on vaativaa, eikä aina onnistu. Koulupudokkuuden vähentämisessä ennaltaehkäisy onkin avainasia. Yläkoulussa monen nuoren ote koulunkäyntiin alkaa lipsua. Siksi onkin tärkeää, että nimenomaan yläkoulussa etsitään keinoja opiskelumotivaation ylläpitämiseen. Sekä tandem-malli, että nuorisotyön tuominen yläkouluun ovat vahvasti koulun normaaliin arkeen sidottuja malleja. 

Perusopetuksen ja toisen asteen nivelvaihe on kriittinen ajanjakso nuoren elämässä. Monet asiat eivät ratkea vain lisäresursseja lisäämällä, mutta tähän nivelvaiheeseen kannattaisi satsata lisää opinto-ohjauksen resurssia. Perusopetuksen opinto-ohjaajilla pitäisi olla mahdollisuus saattaen vaihtaa toiselle asteelle ne oppilaat, joilla on riski opintojen keskeyttämiseen. Tukea tarvitsevia oppilaita pitää kannatella, jotta usko tulevaisuuteen säilyy. Tätä kannattelutyötä varten tarvitaan aikuinen, joka kulkee rinnalla yli nivelvaiheen. 

15.1.2017 Kohti kuntavaaleja

blogi-kirjoitus

"Vaalit on ihmisen parasta aikaa", on europarlamentaarikko Henna Virkkunen todennut. Vähän sama fiilis tuli eilen, kun ensimmäisen kerran kuntavaaliehdokkaiden kanssa olimme liikenteessä. Vaalikampanjointi on mukavaa yhdessä tekemistä yhteisen päämäärän hyväksi. Hienoa, että taas on löytynyt iso joukko uusiakin ehdokkaita, jotka panevat itsensä likoon päästäkseen vaikuttamaan kotikaupunkinsa asioihin. 

Kuntapolitiikka tarjoaa todellisen näköalapaikan moniin uusiin asioihin. Valtuutettuna oleminen on jatkuvaa oppimista ja sen sietämistä, ettei voi tietää kaikesta kaikkea. Oleellista on hahmottaa kokonaisuuksia ja erottaa informaatiotulvasta oleellinen tieto. Kuusi vuotta valtuustoryhmän puheenjohtajana on opettanut ennen kaikkea sen, ettei kukaan, eikä mikään puolue, voi yksin tehdä mitään. Tarvitaan yhteistyötä. Monissa asioissa eri valtuustoryhmät ovat jo lähtökohtaisesti eri linjoilla. Ryhmien neuvottelijat käyttävät paljon aikaa yhteisen näkemyksen etsimiseen. Lopputulos on usein kompromissi, mikä ei sellaisenaan aina täysin miellytä mitään ryhmää. Se on demokratiaa. Aina yhteistä näkemystä ei neuvotteluista huolimatta löydy, sitten asiasta äänestetään. Äänestyksen jälkeen pulinat pois ja edetään demokraattisesti tehdyn päätöksen mukaan. 

Politiikassa mukana oleminen auttaa ymmärtämään erilaisia näkökulmia oman kuplan ulkopuolelta. Jos yrittää vakuuttaa muut omasta näkemyksestään, pitää ymmärtää, miten toinen ajattelee. Valtuutettujen kesken tämä toimii hyvin. Asiat riitelevät, eivät ihmiset. Yksittäinen valtuutettu voi vaikuttaa asioihin, jos sinnikkäästi perustelee omaa näkökantaansa niin omalle valtuustoryhmälle kuin muillekin valtuutetuille. 

Vuorovaikutus kuntalaisten kanssa on tärkeää. Ihmiset ovat nykyään aktiivisia ottamaan yhteyttä päättäjiin. Ihmisten mielipiteet ja  kokemukset elävästä elämästä tuovat tärkeitä näkökulmia päätöksenteon tueksi. Asiat näyttävät usein kovin erilaisilta virastotalolta katsottuna kuin ihmisten arjessa. On myös tärkeää kuulla yksittäisistä epäkohdista, jotta niihin voidaan puuttua. 

Tuleva vaalikausi on erityisen mielenkiintoinen, kun valmistaudumme kohti maakuntauudistuksen mukanaan tuomia muutoksia. Kunta on tulevaisuudessa ennen kaikkea sivistyskunta. Koulutuspalvelut vievät jatkossa leijonanosan kuntien budjetista. Tämä sopii minulle! Opettajana, rehtorina ja nyt lasten ja nuorten palveluista vastaavana apulaispormestarina teen parhaani, jotta tamperelaisilla päiväkodeilla ja kouluilla olisi jatkossa entistäkin paremmat mahdollisuudet kehittää toimintaansa. Tavoitteena on yhteisöllinen koulu, joka huomioi jokaisen lapsen yksilönä. Palaan näihin asioihin vaalikampanjan kuluessa.

5.12.2016 Verorahoja on käytettävä tehokkaasti

kolumni Nyky-Tampere

Vaalikausi lähenee loppuaan. On aika pohtia, mitä on saatu aikaan. Tärkein tavoitteemme oli varmistaa kuntalaisille sujuva arki ja laadukkaat palvelut. Ainakin asiakastyytyväisyyskyselyjen mukaan tamperelaiset ovat pääsääntöisesti hyvin tyytyväisiä saamiinsa palveluihin.

Vahva talous on kaiken kivijalka. Yhtälö on ollut poikkeuksellisen vaikea viime vuosina: miten sovittaa yhteen kasvavat menot ja pienenevät tulot? Yhtälön ensimmäinen tekijä, menojen kasvu, on saatu hyvin hallintaan. Se on onnistuttu tekemään järkevästi, ilman suuria leikkauksia. Kokoomus haluaa, että veronmaksajien rahoja käytetään mahdollisimman tehokkaasti. Kokoomuslainen valtuutettu ei ensisijaisesti ole vaatimassa lisää resursseja, vaan pohtii, tehdäänkö nyt oikeita asioita, oikealla tavalla ja oikeaan aikaan? Tästä ajattelutavasta on monia esimerkkejä tältä valtuustokaudelta.

Painopisteen siirtäminen ennalta ehkäiseviin palveluihin on sekä inhimillisesti että taloudellisesti järkevää. Erityisesti lastensuojelun ja ikäihmisten palveluissa tällä rakennemuutoksella on onnistuttu taittamaan kustannusten kasvua. Sote-palveluissa on saatu merkittäviä säästöjä työnjakoa kehittämällä ja päällekkäisyyksiä purkamalla. Eri palvelujen yhteensovittamisesta meillä on paljon hienoja esimerkkejä. Kulttuuripalveluja on viety esimerkiksi neuvoloihin ja ikäihmisten palveluihin, nuorisotyötä kouluille jne. Myös järjestöjen tekemän työn integroiminen kaupungin omiin palveluihin on ottanut ison harppauksen eteenpäin.  Byrokratiatalkoot on ollut yksi säästökeino. Tällä valtuustokaudella onkin onnistuttu vähentämään hallinnollisen työn määrää kymmenillä henkilötyövuosilla. Tilaaja-tuottaja-mallista luopumisen ja uuden organisaation rakentamisen yhteydessä organisaation tasoja pitää edelleen vähentää ja ei-välttämättömiä tehtäviä tulee karsia.  Kaupungin henkilökuntaa koulutetaan lean-työskentelyyn. Lean on johtamisfilosofia, jonka avulla työntekijöille annetaan mahdollisuus kehittää omaa työtään. Työntekijät ovatkin löytäneet monia erinomaisia keinoja sujuvoittaa työtään ja karsia turhia asioita. Sivutuotteena henkilöstön työhyvinvointi on lisääntynyt ja sairaspoissaolot vähentyneet. Kaikki nämä asiat, painopisteen siirtäminen ennalta ehkäisyyn, työnjaon kehittäminen, palvelujen yhteensovittaminen, byrokratiatalkoot ja lean-ajattelu, jatkuvat edelleen. Kaikissa näissä on edelleen valtava potentiaali tuottavuuden parantamiseen. Hyvällä johtamisella meillä on mahdollisuus saada parempia palveluja pienemmillä kustannuksilla.

Voidaankin ajatella, että ehkäpä näistä ankeista ajoista on ollut se hyöty, että nyt on ollut pakko etsiä luovia ratkaisuja palvelutarpeen kasvuun, perinteisen resurssien lisäämisen sijaan. Lean-ajattelulla ja digitalisaation mahdollisuudet hyödyntämällä voimme kehittää entistäkin sujuvampia ja asiakaslähtöisempiä palveluja.  Yhtälön toinen tekijä, eli tulopuolen kasvattaminen, on elintärkeä. Kokoomus ei halua tehdä sitä käymällä veronmaksajan kukkarolla. Kokoomuksen yksi tavoite tälle vaalikaudelle on ollut maltillinen verotus. Olemme onnistuneet hyvin. Tampereen kunnallisveroprosentti on Pirkanmaan alhaisin. Mitä kaupunki voi tehdä houkutellakseen tänne yrityksiä ja työpaikkoja? Olemassa olevien yritysten toimintaedellytyksistä on huolehdittava. Siksi kaupunki onkin lisännyt vuoropuhelua yrittäjien kanssa. On perustettu sekä yrittäjien ja virkamiesten että yrittäjien ja luottamushenkilöiden välisiä säännöllisesti kokoontuvia foorumeita. Rohkea investoiminen on tärkeä keino pitää elinkeinoelämän rattaat pyörimässä. Rantaväylän tunneli, Areena, ratikka mahdollistavat monien miljardien yksityiset investoinnit Tampereelle. Kolmas keino edistää alueen elinvoimaa on kaupungin rooli mahdollistajana ja alustana uusille innovaatioille. Älykäs kaupunki-ohjelma onkin tärkein elinkeinopoliittinen hankkeemme tulevina vuosina.  Korkeatasoinen koulutus on tärkeä vetovoimatekijä kaupungille. Kokoomuksen ja RKP:n valtuustoryhmä onkin tyytyväinen, että kaikesta huolimatta olemme pystyneet ylläpitämään monipuolista koulutustarjontaa varhaiskasvatuksesta lähtien kaikilla asteilla. Viime vuosina päiväkodeissa ja kouluissa on ollut tiukkaa. Ensi vuoden budjetissa koulutukseen ei kohdisteta säästöjä.

Mikään puolue ei pysty yksin viemään asioita eteenpäin. Vaikeina aikoina hyvän yhteistyön merkitys korostuu. Kokoomus on luotettava ja ratkaisukeskeinen yhteistyökumppani. Tälläkin valtuustokaudella olemme onnistuneet viemään läpi asioita hyvässä yhteistyössä muiden pormestarikoalition ryhmien kanssa. Kokoomus haluaa kehittää kaupunkia pitkäjänteisesti eikä keskity irtopisteiden keräämiseen lyhyellä tähtäimellä.

7.11.2016 Ratikka nostaa Tampereen eurooppalaisten kaupunkien sarjaan

puheenvuoroni ratikkavaltuustossa

Tänään olemme historiallisen päätöksen edessä. Tampere ei ole sattumalta kehittynyt pienestä kyläpahasesta Suomen suosituimmaksi kaupungiksi. Tampereella on aina uskallettu tehdä rohkeita tulevaisuuteen katsovia päätöksiä.

Suurista hankkeista päättäminen ei ole helppoa, koska niiden pitkäaikaisia vaikutuksia on mahdoton eksaktisti arvioida. Esimerkiksi Näsinneulan ja Tampere-talon merkitystä koko kaupunkiseudun vetovoimalle on vieläkin mahdoton laskea tarkasti euroina. Tuskin kuitenkaan kukaan kiistää niiden merkitystä alueen elinvoimalle.

Ratikkahankkeessa on kuitenkin valtava määrä myös mitattavissa olevaa tietoa päätöksenteon pohjaksi: kuljetuskapasiteetti, käyttökustannukset, rakentamiskustannukset jne. Haluankin kiittää kaikkia valmistelijoita siitä, että meillä valtuutetuilla on ollut todella paljon materiaalia ja informaatiota saatavilla. Kiitos myös siitä, että olette olleet aina käytettävissämme, kun olemme halunneet lisätietoa.

Hyvät valtuutetut,

Ajattelen, että meidän valtuutettujen tehtävä on arvioida, ei niinkään teknisiä yksityiskohtia, vaan ennen kaikkea ratikan vaikutuksia koko kaupunkiseudun elinvoimaan ja imagoon. Nämä ovat toki asioita, joista emme koskaan tule saamaan vedenpitäviä laskelmia. On vain ennusteita, jotka luonnollisesti perustuvat muista kaupungeista saatuihin kokemuksiin.

Kaupungistuminen on kuitenkin asia, joka tapahtuu olimme siitä mitä mieltä hyvänsä. Yritykset ja työpaikat keskittyvät kiinnostaville kaupunkiseuduille.

Itse kannatankin ratikkaa ennen kaikkea siitä syystä, että se on tärkeä kaupunkikehityshanke. Menestyvät kaupunkiseudut ovat Suomen talouden vetureita.

Ratikka nostaa meidät eurooppalaisten kaupunkien sarjaan, kun kilpailemme globaaleilla markkinoilla investoinneista ja yrityksistä.

Itse tulen äänestämään tänään ratikan puolesta, niinkuin suurin osa Kokoomuksen ja RKP:n valtuustoryhmästä.

24.10.2016 Ratikka on tulevaisuuden ratkaisu

puheenvuoroni ratikkavaltuustossa

Raitiotiehankkeen hyödyt ovat ilmeiset, puhutaan sitten työllisyysvaikutuksista, kuljetuskapasiteetista, matkustusmukavuudesta, saasteettomuudesta jne. Jo näillä perusteilla olen vakuuttunut ratikan tarpeellisuudesta.

Haluan tässä lyhyessä puheenvuorossani painottaa/nostaa esiin kaksi yleisemmän tason näkökulmaa.

Ratikka ei ole vain Tampereen tai Pirkanmaan hanke. Ratikka on koko Suomen hanke.  Siitä osoituksena on myös valtion merkittävä tuki ratikkahankkeellemme. Menestyvät kaupunkiseudut ovat Suomen talouden vetureita. Suomen bruttokansantuotteesta pääosa tehdään suurilla kaupunkiseuduilla. Noin 10 prosenttia koko maan bkt:sta tehdään Pirkanmaalla, mikä on heti pääkaupunkiseudun jälkeen suurin osuus. Koko maan kannalta on tärkeää, että kaupunkiseutumme menestyvät.

Ratikka on ennen kaikkea kaupunkikehityshanke. Raideliikenne houkuttelee alueelle investointeja ja lisää siten koko seudun elinvoimaa. Ratikka nostaa Tampereen uudelle tasolle, eurooppalaisten kaupunkien joukkoon.

Hyvät valtuutetut

Toinen asia, mitä haluan alleviivata on se, että me emme rakenna ratikkaa ensisijaisesti itsellemme. Me olemme tekemässä nyt ratkaisua, josta hyötyvät ennen kaikkea tulevat sukupolvet. Tästä syystä annan erityisen suuren painoarvon lausunnoille, joita olemme saaneet opiskelijajärjestöiltä, nuorisovaltuustolta ja lasten parlamentilta.

Tampere on koulutuskaupunki ja oppilaitokset ovat yksi tärkeimpiä menestystekijöitämme, myös elinkeinoelämän kannalta. Opiskelijajärjestöjen lausuntojen mukana ratikka lisää entisestään tamperelaisten oppilaitosten vetovoimaa. T3- hankeen myötä kampusten välinen sujuva joukkoliikenne on erityisen tärkeää.

Huomion arvoista on myös se, että myös lähes kaikki toisen asteen oppilaitokset, lukiot ja ammatilliset oppilaitokset sijaitsevat suunnitellun ratikkareitin varrella. Toisen asteen koulutuksen lausunnossa todetaankin, että ratikka antaa uusia mahdollisuuksia eri toimipisteiden entistä tiiviimmälle yhteistyölle ja siten joustavammille ja monipuolisemmille opintokokonaisuuksille.

Lapsilla ja nuorilla on paljon ideoita ratikan jatkosuunnitteluun, käyttöönottoon ja liikenneturvallisuuteen liittyvissä asioissa. Lasten Parlamentin lausunnossa on annettu erinomaisia ja hyvin konkreettisia ohjeita rakennusvaiheen järjestelyistä. Näihin ideoihin ja ohjeisiin kannattaa valmistelijoiden huolellisesti tutustua.

Hyvät valtuutetut

Uskon, että 50 vuoden päästä tamperelaiset kiittävät meitä myönteisestä ratikkapäätöksestä!

6.9.2016 Varhaiskasvatus osaksi koulutusjärjestelmäämme

mielipidekirjoitus Aamulehdessä

Suomalaislapset osallistuvat varhaiskasvatukseen vähemmän kuin eurooppalaiset ikätoverinsa. OECD onkin asettanut Suomelle tavoitteen saattaa nuoremmat ikäluokat suunnitelmallisen varhaiskasvatuksen piiriin. Noin puolessa Euroopan maista varhaiskasvatus on maksutonta kolme vuotta täyttäneille lapsille.

Kokoomuksen pitkän aikavälin tavoitteena on tarjota  20 tuntia viikossa maksutonta varhaiskasvatusta 3-5-vuotiaille lapsille. Tämän lisäksi olisi maksullista päivähoitoa sitä tarvitseville.

Laadukas varhaiskasvatus tukee lapsen kasvua ja kehitystä. Varhaiskasvatus on osa elinikäisen oppimisen polkua. On hyvä, että myös lapsen tuen tarpeet  pystytään huomioimaan jo varhaisessa vaiheessa. Varhaiskasvatus ehkäisee syrjäytymistä. Maksuton varhaiskasvatus tukisi entistä paremmin koulutuksellisen tasa-arvon toteutumista.

Kuntaliitto on arvioinut, että maksuton varhaiskasvatus tulisi kovin kalliiksi kunnille. Arvio perustuu siihen, että varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten määrä lisääntyy ja asiakasmaksutulot pienenevät. Pitää kuitenkin muistaa, että asiakasmaksut kattavat vain 14% todellisista kustannuksista. Kuntaliiton laskelmissa ei ole arvioitu miten palvelua nyt kokopäiväisesti käyttävät reagoisivat, eli kuinka moni siirtyisi puolipäiväiseksi. Arviossa ei ole huomioitu myöskään huoltajien lisääntyvän työssäkäynnin mukanaan tuomia verotuloja.

Tässä taloudellisessa tilanteessa maksuttomaan varhaiskasvatukseen ei voida vielä siirtyä. Kokoomus haluaa kuitenkin edetä tämän tavoitteen suuntaan eikä siksi kannata päivähoitomaksujen korottamista.

Leena Kostiainen

Pirkanmaan Kokoomuksen puheenjohtaja

Kokoomuksen puoluehallituksen jäsen

19.8.2016 Ollaan ihmisiksi

kolumni Tamperelaisessa

Lomien jälkeen arki on koittanut kouluissa ja työpaikoilla. Koululuokan tai työpaikan henki vaikuttaa ratkaisevasti siihen, palataanko sorvin ääreen hyvällä mielellä. Koulussa viihtyminen ja työhyvinvointi vaikuttavat positiivisesti myös oppimiseen ja työn laatuun.

Näistä aiheista on kirjoitettu lukuisia oppaita ja varsinkin näin syksyisin lehdissä ja sosiaalisessa mediassa on paljon ohjeita, miten itse kukin voi vaikuttaa omaan ja kanssaihmistensä hyvinvointiin. Kultaisella säännöllä pääsee jo pitkälle: kohtele työkavereitasi, niinkuin toivoisit itseäsi kohdeltavan.

Valitettavasti kiusaamistakin esiintyy. On tärkeää, että kouluissa ja työpaikoilla on selkeä suunnitelma siitä, miten kiusaamiseen puututaan. Työpaikoilla lähiesimiesten rooli on keskeinen. Kaikissa tamperelaisissa kouluissa on suunnitelma kiusaamisen ehkäisemiseksi ja kiusaamiseen puuttumiseksi. Pahaksi äityneen kiusaamisen kitkeminen ei ole helppoa. Parhaat tulokset saavutetaan, kun kaikki osapuolet yhdessä rintamassa sitoutuvat toimimaan määrätietoisesti kiusaamisen lopettamiseksi. Tarvitaan rakentavaa ja tiivistä yhteistyötä koulun ja kodin aikuisten kesken. Sekä kiusaaja että kiusattu tarvitsevat tukea.

Tavoitteena on tietenkin ongelmien ennalta ehkäisy. Useimmissa tamperelaisissa kouluissa on käytössä ns. kiva koulu-ohjelma, joka tutkimustenkin mukaan tehokkaasti ennalta ehkäisee kiusaamista. Se tarjoaa työkaluja puuttua kiusaamiseen ajoissa. Arki kuitenkin ratkaisee tässäkin asiassa. Oppilaita tulee joka päivä ohjata ystävälliseen käytökseen ja ottamaan kanssaihmiset huomioon. Koulun arki on täynnä tilanteita, joissa näitä "kaveritaitoja" voi harjoitella. Aikuisilta se vaatii peräänantamattomuutta ja herkkyyttä havaita orastavat ristiriidat.

Jokaisella meillä on vastuu oman yhteisömme hyvinvoinnista. Resepti on periaatteessa hyvin yksinkertainen: noudatetaan hyviä käytöstapoja ja tehdään sovitut hommat.

24.5.2016 Mikä on Tampereen salaisuus?

kolumni Tamperelaisessa

Tampereella menee hyvin. Paistattelemme otsikoissa harvase päivä. Viime viikolla julkaistiin selvitys, jonka mukaan Tampere on Suomen elinvoimaisin kaupunki. Jo vuosien ajan olemme olleet kärkisijalla, kun ihmisiltä kysytään, minne he haluaisivat muuttaa, jos olisi pakko muuttaa pois omalta kotipaikkakunnalta.

Mikä on Tampereen menestyksen salaisuus? Hyvä sijainti ja saavutettavuus eri kulkumuodoilla on varmasti yksi tärkeä tekijä. Tampereella on monipuolinen ja laadukas koulutustarjonta aina varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin. Tampereen yliopistot ja ammattikorkeakoulu ovatkin maan suosituimpia monilla aloilla. Opiskelijat ovat ilman muuta yksi Tampereen menestyksen salaisuus. Opiskelijat tuovat mukavaa pörinää kaupunkiin, mutta houkuttelevat seudulle myös yrityksiä, jotka tarvitsevat osaavaa työvoimaa.

Positiivinen kierre ei ole syntynyt sattumalta. Tampereella on aina tehty rohkeita, tulevaisuuteen katsovia investointeja, niin myös viime vuosina. Kehittyvät kaupunkiseudut  vetävät puoleensa ihmisiä ja yrityksiä. On hienoa, että Tampere kasvaa. Kasvu monipuolistaa palveluja, tuo työpaikkoja ja yrityksiä. Voimme vain kuvitella, miten kävisi kaupungin elinvoimalle, jos olisimme laittaneet kaikki suuret hankkeet jäihin ja jääneet odottelemaan parempia aikoja.

Tampereen kulttuuri- ja tapahtumatarjonta on omaa luokkaansa. Jokaiselle löytyy jotain, niin meille tamperelaisille kuin turisteillekin. Kaupungin keskustakin on mukavasti elävöitynyt viime vuosina. Yhä useampi tulee nauttimaan viihtyisästä keskustastamme, mikä onkin poikinut esimerkiksi monia uusia kahvilayrittäjiä.

Luonnonläheisyys on yksi Tampereen valttikorteista. Esimerkiksi Iidesjärvellä, aivan keskustan tuntumassa, voi käydä bongailemassa monenlaisia lintuja. Kaupin ja Pyynikin ulkoilumaastot houkuttelevat ulkoilemaan. Tulevaisuudessa keskustan alueelle muodostuu kymmenisen kilometriä rantareittiä kun kävelyreitit järveltä järvelle valmistuvat.

Tärkein menestyksemme salaisuus lienee kuitenkin Tampereen henki.  Työläiskaupungin perinne yhdistettynä nykyiseen korkean teknologian osaamiseen on tehnyt Tampereesta maanläheisen, mutta modernin kaupungin.

22.2.2016 Kaupunki houkuttelee liikkumaan

kolumni Tamperelaisessa

"Hiihtoladut ovat ainoa asia, mitä Tampereella saa vastineeksi verorahoilleen", tokaisi eräs hiihtäjä muutama vuosi sitten Kaupissa, kun porukalla kehuimme loistavaa latuverkostoamme. En tiedä, oliko kysymyksessä perusterve, lapseton henkilö, joka ei (vielä) ollut joutunut paljon julkisia palveluja käyttämään. En viitsinyt pilata tunnelmaa valistamalla henkilöä katuinfran ylläpidosta, sairaaloiden hälytysvalmiudesta jne.

Yhtä kaikki, Tampereen seudulla on erinomaiset hiihto-olosuhteet, jos vain säiden haltija soisi meille riittävästi lunta.

Kunta ei voi kuntalaisen puolesta lähteä liikkumaan. Jokaisen on itse noustava sohvalta ja lähdettävä liikkeelle. Kunnan tehtävä on mahdollistaa. Liikuntaolosuhteisiin onkin satsattu viime vuosina paljon. Rakenteilla on uusiakin kohteita, mm. Tesoman palloiluhalli ja Vehmaisten uusi urheilukenttä. Nämä kohteet palvelevat ensisijaisesti urheiluseuroissa liikkuvia, kun taas esimerkiksi vuoden päästä valmistuva Kalevan maauimala varmasti houkuttelee matalalla kynnyksellä kaikenikäisiä ihmisiä liikkumaan.

Tampereella on käynnistynyt Liikkuva Tampere-hanke, jonka tärkein tavoite on edistää ihmisten omatoimista liikkumistau ja arkiliikuntaa. Tätä työtä tehdään yhdessä mm. järjestöjen ja oppilaitosten kanssa. Joukko vapaaehtoisia toimii liikuntaluotseina, jotka lähtevät kaveriksi liikkumaan.

Erityinen ylpeydenaihe Tampereella on Opetusministeriönkin palkitsema Liikkuva koulu-hanke. Enää ei istuta koko päivää pulpetin takana, vaan liikuntaa on lisätty monin eri tavoin koulun arkeen.

Kaunis ympäristö ja hyvät kevyenliikenteen väylät houkuttelevat liikkumaan. Päivän liikuntasuositukset on helppo saavuttaa taittamalla arkipäivän asiointimatkat jalan tai pyörällä.

Mahdollisuuksia on monia, arkiliikunnasta ja julkista liikuntapalveluista monipuolisiin järjestöjen ja yksityisten liikuntakeskusten tarjoamiin palveluihin. Liikunta on hyvä ja edullinen keino hoitaa ja ehkäistä monia sairauksiamme, kuten sydän- ja verisuonisairauksia, diabetesta ja masennusta. Kaiken lisäksi liikunnasta tulee hyvä olo!

7.1.2016 Voimaperheet-ohjelma täydentää perheille tarjottavaa tukea

mileipidekirjoitus Aamulehdessä

Lasten ja nuorten palvelujen lautakunta päätti 17.12. kokouksessaan, että Tampere osallistuu ensi vuodesta lähtien Turun yliopiston lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksen Voimaperheet-toimintamallin hankkeeseen, jossa tunnistetaan ja ennaltaehkäistään lasten mielenterveysongelmia. Lautakunnan jäsenet Aila Dundar-Järvinen ja Tero Mattila kyseenalaistivat tämän uuden toimintamallin käyttöönoton mielipidekirjoituksessaan (AL 3.1.2016). Ohjelmaan osallistumisen sijaan he olisivat toivoneet perinteisen perhetyön lisäämistä.

Tampereella syntyy lapsia enemmän kuin koskaan. Useimmille perheille riittää ns. universaalipalvelut eli neuvola, päivähoito ja koulu. On tärkeää, että silloin kun perhe tarvitsee enemmän tukea, sitä löytyy helposti. Perheiden tarpeet ovat erilaisia, siksi tarvitsemme monenlaisia palveluita. Perinteinen perhetyö on ehdottomasti tärkein ja volyymiltaan suurin tukimuoto jatkossakin. Lapsiperheiden kotipalvelua onkin lisätty ja yhteistyötä kolmannen sektorin kanssa vahvistettu.  Uusimpana toimintamuotona on kotipalvelun ja neuvolan yhteiset kotikäynnit niille perheille, jotka tarvitsevat apua suoraan kotiin.

Voimaperheet-ohjelma on seulontatyyppinen toimintamalli. Nelivuotisneuvolassa laajan terveystarkastuksen yhteydessä toteutettavalla kyselyllä seulotaan perheet, jotka voisivat hyötyä Voimaperheet-hoito-ohjelmasta. Kysymyksessä on kaksi vuotta kestävä henkilökohtainen vanhempainvalmennus, joka toteutetaan digitaalisessa hoitoympäristössä ja puhelinkeskusteluilla. Tieteelliseen näyttöön perustuva ohjelma on kehitetty lasten käytösongelmien ennaltaehkäisevään hoitoon. On hyvin todennäköistä, että tällä toimintamallilla voidaan vähentää kuormitusta perheneuvolassa, oppilashuollossa ja jopa erikoissairaanhoidossa.

1.12.2015 Mitä Tampere tarjoaa senioreille?

kirjoitus Kansallisten Senioreitten joululehdessä

Turuilla ja toreilla kuulee monenlaisia tarinoita ihmisten elämästä, iloista ja suruista. Poliitikoille tullaan usein kertomaan epäkohdista, joita ihmiset ovat arjessaan kohdanneet. Huonoon palveluun pitää aina puuttua ja ihmisten toiveita on mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon. Ilahduttavaa on kuitenkin se, että nykyään yhä useampi ihminen tulee jutulle vain kertoakseen, että asiat ovat hyvin. Mieleeni on jäänyt Tammelan torilta kaksi iäkästä rouvaa, jotka vuolaasti kehuivat Tampereen parhaaksi paikaksi asua ja elää. Monipuolisia ja laadukkaita terveyspalveluita on kiireellisissä tapauksissa  hyvinkin nopeasti saatavilla ja kiireettömissäkin tapauksissa kohtuuajassa. Vapaa-ajan aktiviteettien suhteen on jopa runsauden pula.

Ikäihmisten määrä kasvaa ja sen myötä myös palvelujen tarve. Vuoden 2016 budjettiin ikäihmisten palveluihin osoitettiin 2,6 miljoonaa euroa lisää rahaa. Laitoshoidon tarvetta pyritään vähentämään lisäämällä kotiin tai kodinomaisiin oloihin annettavaa apua. Monet ovat kantaneet huolta kotihoidon riittävyydestä, mutta ainakin hiljattain julkaistun asiakastyytyväisyyskyselyn perusteella tamperelaiset ikäihmiset ovat tyytyväisiä saamaansa kotipalveluun.

Omaehtoisen toiminnan ja vapaaehtoistyön kehittäminen on yksi painopistealue ikäihmisten palveluissa. Puutarhakadulla toimiva Kotitori on löydetty hyvin. Kotitorilta saa yhdeltä luukulta ohjausta ja neuvontaa kaikista mahdollisista ikäihmisiä koskettavista asioista: virkistysmahdollisuuksista erilaisten kaavakkeiden täyttämiseen. Kotitorille on nyt avattu myös laitetori, missä  ikäihmiset ja omaiset pääsevät tutustumaan kotona asumista, turvallisuutta ja toimintakykyä parantaviin apuvälineisiin ja laitteisiin. Kotitorin lisäksi kaupunginosissa on lähitoreja, joista saa tietoa mm. oman alueen palveluista ja virkistysmahdollisuuksista.

Tampereella on kymmeniä yhdistyksiä ja järjestöjä, jotka tarjoavat monenlaista vapaa-ajan toimintaa kaiken ikäisille. Ehkä suurin haaste on se, että ihmiset eivät edes tiedä, mitä kaikkea omassa kotikaupungissa on tarjolla. Tiedottamista onkin pyritty lisäämään monin eri keinoin.

Eläkeläiset ovat erittäin merkittävä voimavara vapaaehtoistyössä, myös toimijoina, ei vain palvelujen käyttäjinä. Viime kuukausien suurimmassa savotassa, maahanmuuttajatyössä, monet eläkeläiset toimivat esimerkiksi suomen kielen opettajina. Uusi kiinnostava vapaaehtoistyön muoto on toimia kulttuuri- tai liikuntaluotsina. Luotsin kanssa yksinäinen ihminen voi lähteä kulttuuririentoihin tai vaikkapa kuntosalille. Luotsit perehdytetään tehtävään, joten mitään erityistaitoja ei tarvitse olla.

Kun sote-palvelut lähtevät itsehallintoalueille, kunnille jää mm.terveyden edistämistehtävä. Nykymallissa kunnilla on vahva intressi satsata näihin ennalta ehkäiseviin palveluihin tukemalla järjestöjä ja tuomalla kulttuuri- ja liikuntapalveluja ihmisten arkeen ja jopa osaksi sote-palveluja. On tärkeää, että tulevassa hallintomallissakin kunnilla on mahdollisuus ja kannustimet järjestää näitä terveyttä edistäviä palveluja.

Kansalliset Seniorit on tärkeä kumppani kaupungille. Monipuolinen ja runsas kerhotoiminta, erilaiset tilaisuudet ja retket tuovat iloa ja hyvinvointia sadoille senioreille. Kaupungin puolesta haluankin esittää teille, hyvät seniorit, mitä parhaimmat kiitokset tekemästänne arvokkaasta työstä!

7.11.2015 Avauspuhe Treduka-messuilla

Arvoisat kutsuvieraat, hyvät opettajat

Suomalaisten usko kouluun on suuri. Aina kun tässä maassa ilmenee joku ongelma, katseet käännetään kouluun. Oli sitten kysymys hampaiden reikiintymisestä, liikkumisen edistämisestä, syrjäytymisen ehkäisemisestä, huippuosaajien kasvattamisesta jne. jne.

Hyvä näin! Hienoa, että suomalaisiin opettajiin luotetaan. No, me tiedämme, että koulu voi tehdä paljon, mutta valitettavasti kaikkia maailman ongelmia ei pelkästään koulun voimin voida ratkaista.

Suomalainen koulu on monilla mittareilla mitattuana maailman parhaita. Koulua koskevien uudistusten kohdalla voidaankin  perustellusti esittää myös kysymys: miksi korjata sitä, mikä ei ole rikki?

Vaikka koulu ei olekaan rikki, pitää koulunkin uudistua ja elää ajassa. On kuitenkin hyvä tunnistaa ja tunnustaa myös koulun perinteiset vahvuudet ja pitää niistä kiinni. Nyt pitää kuitenkin katsoa pitkälle tulevaisuuteen. Minkälainen on se maailma, mihin kasvatamme tämän päivän lapsia? Mitä taitoja tarvitaan työelämässä ja elämässä ylipäätään?

Opetussuunnitelmaa uudistetaan suunnilleen 10 vuoden välein. Monet uuden opetussuunnitelman tavoitteista ovat tuttuja jo nykyisestä opetussuunnitelmasta. Opetussuunnitelman hienot tavoitteet jäävät usein vähän etäisiksi käytännön työstä ja arki rullaa helposti entisillä urilla. Siksi onkin hyvä, että tänään täällä työpajoissa pääsette vaihtamaan ajatuksia ja kokemuksia opetussuunnitelman teemoista.

Monialaiset opintokokonaisuudet ovat tämän opetussuunnitelman uusi avaus. Uskon, että näiden kokonaisuuksien suunnittelun ja toteuttamisen myötä myös työtavat muuttuvat entistä oppilaskeskeisimmiksi ja opettajan roolikin muuttuu enemmän oppimisen ohjaajaksi. Opettajien yhteistyö ja yhteisopettajuus ovat liian vähän käytetty voimavara kouluissa. Parhaimmillaan yhteisopettajuus lisää sekä työssä oppimista että työhyvinvointia. Myös oppilaiden kannalta on tärkeää, että he saavat mallia yhteistyötä tekevistä aikuisista.

Hyvät opettajat

Vaikka suomalainen koulu onkin niittänyt mainetta ja kunniaa, on meillä kehitettävääkin.

OECD on kiinnittänyt huomiota suomalaisen koulunelämän laatuun. Oppimistulokset ovat kiistattomat, mutta yhteisöllisesti koulumme ei ole kovin vahva. Tutkimusten mukaan kouluviihtymättömyys ja koulukiusaaminen ovat liian korkealla tasolla.

Mikä on lääke tähän?

Viime viikolla uutisoitiin Itä-Suomen yliopiston, Jyväskylän yliopiston ja Turun yliopiston meneillään olevasta  seurantatutkimuksesta, jonka mukaan opettajan ja oppilaan välisellä vuorovaikutuksella on enemmän vaikutusta oppimistuloksiin kuin esimerkiksi oppimateriaalilla tai luokkakoolla.

Pari päivää sitten minulla oli tilaisuus kuunnella lastenpsykiatrian professori Tuula Tammista. Hänen viestinsä oli sama: tärkein asia kasvatuksessa on lapsen ja aikuisen välinen vuorovaikutus. Aikuisen tehtävä on auttaa lasta myös itsesäätelyn kehittymisessä. Lapset tarvitsevat moraalista kasvatusta. Olemmeko me aikuiset tulleet liian varovaisiksi sanomaan lapsille, mikä on oikein ja väärin? Koulun arki on täynnä tilanteita, joissa lapsia voidaan kasvattaa hyviin käytöstapoihin ja  toisten huomioon ottamiseen.

Osallisuus on yksi uuden opetussuunnitelman keskeinen teema. Oppilaskunnat meillä jo on varmasti jokaisessa koulussa. Se ei kuitenkaan riitä kasvattamaan oppilaista aktiivisia kansalaisia. Arki ratkaisee. Se, että oppilaalla on joka päivä tunne, että hän tulee nähdyksi ja kuulluksi. Koulu, missä oppilaisiin luotetaan, saa vastineeksi aktiivisia ja vastuuntuntoisia oppilaita.

Lopuksi tuon teille terveiset Tampereen nuorisovaltuuston jäseniltä. Kysyin näiltä tamperelaisten yläkoulujen oppilailta, mitä he toivoisivat tulevaisuuden koululta?

Nuoret nostivat esiin aivan samoja teemoja, mistä me täällä tänään puhumme: monipuolisista opetusmenetelmistä, ryhmätöiden lisäämisestä, digitaalisten laitteiden paremmasta hyödyntämisestä, liikunnan lisäämisestä ja koulutilojen viihtyisyydestä.

Aivan ylivoimaisesti eniten nuorilla oli kuitenkin sanottavaa opettajan ja oppilaiden välisestä vuorovaikutuksesta. Opettajan toivotaan olevan kiinnostunut oppilaistaan muutenkin kuin vain opetettavan asian kautta. Opettajalta toivotaan apua muuhunkin kuin opiskeluun. Eräskin tyttö kertoi, kuinka paljon häntä auttoi hankalassa elämäntilanteessa se, kun opettaja kysyi häneltä kahden kesken, että onko jokin asia huonosti, kun olet ollut viime aikoina vähän vaisu?

Kiusaamisen selvittelyssä oppilaat toivoivat, että opettaja osaisi kuunnella oikealla tavalla. ”Pitää tarttua asiaan, mutta ei saa alkaa hössöttämään liikaa, koska sitten kiusattu ahdistuu entisestään.”

Keskustelu nuorten kanssa vahvisti käsitystäni siitä, että lopulta koulutyössäkin laatu näkyy kohtaamisissa. Oppilas kaipaa opettajan huomiota ja kannustusta. Toivotaan, että opettaja ottaa huomioon erilaiset yksilöt.  Opettajan odotetaan olevan ymmärtäväinen, auttavainen ja reilu.

Näillä ajatuksilla kiitän tapahtuman järjestäjiä ja toivotan kaikille opettajille työniloa ja voimia pimenevään syksyyn! Antoisaa seminaaripäivää!

11.8.2015 Tampere tarvitsee ratikan

mielipidekirjoitus Aamulehdessä

Tampere kasvaa suurista kaupunkiseuduista nopeimmin heti pääkaupunkiseudun jälkeen. Tampere on valtakunnan kakkoskeskus ja tämän aseman me haluamme säilyttää.

Kaupungin vetovoima ei synny tyhjästä. Me kaikki tunnemme kotikaupunkimme historian pienestä kyläpahasesta merkittäväksi teollisuuskaupungiksi. Tampereen kasvu ja kehitys on ollut mahdollista rohkeiden yrittäjien ja näkemyksellisten päättäjien ansiosta.

Yksi tärkeimmistä yrityksiä alueelle houkuttelevista tekijöistä on osaava työvoima ja koulutustarjonta. Meidän on kaikin keinoin luotava edellytyksiä tamperelaisten oppilaitosten kilpailukyvylle. Ratikka on tärkeä imagotekijä Tampereelle, erityisesti nuorten keskuudessa. Nuoret arvostavat yhä enemmän sujuvaa joukkoliikennettä.

Ratikka houkuttelee kaupunkiin myös investoijia. Liiketilan ja toimistotilan rakentajaa kiinnostaa kohteen hyvä ja luotettava saavutettavuus. Raideliikenne takaa pysyvyyttä.

Kaupungistuminen on maailmanlaajuinen ilmiö, joka etenee myös Suomessa. Viimeiset viisitoista vuotta kaupunkiseudut ovat kasvaneet ulospäin. Nyt suunta näyttäisi olevan kääntymässä sisäänpäin. Puhutaan jopa "keskustoitumisesta". Työn luonne muuttuu asiantuntija- ja palveluvaltaiseksi ja kaupunkimainen elämäntyyli viehättää yhä useampia. Tiivis kaupunkirakenne, toimiva joukkoliikenne ja palvelujen läheisyys lisäävät kaupungin vetovoimaa.

Ratikka ei kuitenkaan ole vain kaupunkikehityshanke. Joukkoliikenne on palvelu, jonka pitää olla houkutteleva. Tutkimusten mukaan ihmiset tykkäävät matkustaa ratikalla.

Kokoomuksen ja RKP:n valtuutetuista selkeä enemmistö on ratikkahankkeen kannalla, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Edellytämme, että kustannukset eivät ylitä 250 miljoonaa euroa ja että valtio osallistuu kustannuksiin 30 prosentilla. Nyt on menossa tärkeä kehitysvaihe, jonka aikana raideliikennettä ja sen vaikutuksia suunnitellaan huolellisesti. Tietoa hankkeesta on jo nyt paljon ja kehitysvaiheen aikana saamme sitä vielä paljon lisää. Lopullinen päätös asiasta tehdään syksyllä 2016.

22.6.2015 Varhaiskasvatus tarvitsee suuremman remontin

vierailija-kirjoitus Aamulehdessä

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen osa-aikaiseksi (viisi tuntia päivässä) niiltä perheiltä, joissa toinen vanhemmista on kotona, on yksi hallitusohjelman kirjauksista. Tämän uudistuksen käytännön toteutustapa vaikuttaa suuresti siihen, miten se vaikuttaa lapsen arkeen ja kuinka suuret ovat potentiaaliset kustannussäästöt kunnille. Siksi onkin tärkeää, että kuntia ja varhaiskasvatuksen asiantuntijoita kuunnellaan herkällä korvalla, kun lakimuutosta valmistellaan.

Varhaiskasvatus on lapsen oikeus, eikä sitä olla poistamassa keneltäkään. Jokaisella lapsella on edelleen oikeus puolipäiväiseen varhaiskasvatukseen. Huonoimmassa toteutusvaihtoehdossa lapsi joutuu vaihtamaan ryhmää tai päiväkotia, kun perheeseen tulee vauva tai vanhempi jää työttömäksi. Tilanteen taas muuttuessa lapsi ei enää välttämättä pääsisikään takaisin vanhaan tuttuun ryhmään. Ajatellaanpa, että koulussa toimittaisiin samoin: lapsi joutuisi vaihtamaan luokkaa tai koulua perheen työllisyystilanteen vuoksi. Näin ei yksinkertaisesti voida toimia. Ryhmään kuuluminen on tärkeä asia niin sosiaalisten taitojen opettelemisessa  kuin kiusaamisen ehkäisemisessä.

Nyt olisi sopiva hetki pohtia varhaiskasvatuksen suurempaa remonttia. Tutkija Laura Repo esitti ajatuksen, että puolipäivähoito voitaisiin toteuttaa eurooppalaisen mallin mukaan, jossa varhaiskasvatus ja sitä tukeva päivähoito olisi erotettu (AL 9.6.2015). Vähän samaan tapaan kuin esiopetus nykyisin järjestetään. Kaikilla lapsilla olisi siis oikeus puolipäiväiseen varhaiskasvatukseen ja iltapäiviksi järjestettäisiin päivähoitoa sitä tarvitseville. Tässä mallissa erotetaan käsitteet varhaiskasvatus ja päivähoito. Varhaiskasvatus on suunnitelmallista pedagogista toimintaa, kun taas päivähoito keskittyy perustarpeiden tyydyttämiseen. Raja varhaiskasvatuksen ja päivähoidon välissä ei käytännössä ole näin jyrkkä, mutta on kuitenkin olemassa.

Lapsen etu on pidettävä ykkösasiana uudistuksia tehtäessä. Pysyvät vuorovaikutussuhteet on asetettu keskeiseksi tavoitteeksi niin vanhassa päivähoitolaissa kuin uudessa varhaiskasvatuslaissa.  Eurooppalaisessa mallissa tämä tavoite toteutuisi. Kaikki lapset ovat pysyvissä ryhmissä aamupäivän ja iltapäivällä osa lapsista jatkaa päivähoidossa –edelleen samassa talossa tuttujen lasten ja aikuisten kanssa.

Pieni lapsi ei tarvitse 8-10 tuntia päivässä varhaiskasvatusta. Puoli päivää riittää.  Pieni koululainenkin saa opetusta vain neljä tuntia päivässä. Koululaisella on myös mahdollisuus jatkaa iltapäiväkerhossa, jos perheen tilanne niin vaatii. Toiminnallisesti pienten lasten päivähoito on toki erilaista kuin koululaisten iltapäiväkerho ja vaatii enemmän henkilökuntaa.

Tämän mallin ansiona olisi varhaiskasvatuksen ja pedagogiikan nostaminen paremmin esiin päivähoidon kokonaisuudessa. Tämä voisi vihdoin johtaa siihen, että pedagogisen koulutuksen saaneet lastentarhanopettajat voisivat legitiimisti tehdä koulutustaan vastaavaa työtä. Varhaiskasvatus on tärkeä osa elinikäisen oppimisen polkua.

Opetus- ja kulttuuriministeriön selvityksessä (2014:12) on vertailtu varhaiskasvatusta Pohjoismaissa. Esimerkiksi Ruotsissa varhaiskasvatus koskee 1-5-vuotiaita lapsia. Työttömien vanhempien ja perhevapailla olevien vanhempien lapsille varhaiskasvatusta tarjotaan vähintään kolme tuntia päivässä tai 15 tuntia viikossa. Ruotsissa  tarjotaan 3-5-vuotiaille lapsille maksutonta varhaiskasvatusta 15 tuntia viikossa. Helsingin yliopiston dosentti Marjatta Kalliala on ehdottanut, että Suomessakin kaikille 3-5-vuotiaille lapsille tarjottaisiin maksutonta varhaiskasvatusta joka arkipäivä. Maksullista päivähoitoa tarjottaisiin perheille tarpeen mukaan. Edellisen vaalikauden sivistysvaliokunnan selvä enemmistö kannatti Kallialan esitystä. Mallin kustannusvaikutukset kannattaisi selvittää. Nykyisin perheiltä kerättävät päivähoitomaksut kattavat vain 14 prosenttia todellisista kustannuksista. Näin ollen Kallialan malli ei välttämättä lisäisi kuntien kustannuksia, kun siihen vielä yhdistetään subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittaminen.

Kuntatalouden kannalta oleellista on tehdä malli, joka vähentää kustannuksia. Nyt valmistelussa olevalla viiden tunnin mallilla säästöt jäävät olemattomiksi. Ja mikä pahinta, lapsen etu ei ole keskiössä. Eurooppalaisen mallin pohjalta rakennettu malli voisi olla keino saada parempaa laatua pienemmillä kustannuksilla. Tämä varhaiskasvatuksen roolia korostava malli vastaisi hyvin myös OECD:n Suomelle asettamaan tavoitteeseen saattaa nuoremmat ikäluokat suunnitelmallisen varhaiskasvatuksen piiriin.

Sipilän hallitusohjelma kannustaa kokeiluihin. Onpa väläytelty vapaakuntakokeilujakin. Voisimmeko me Tampereella lähteä kokeilemaan uutta varhaiskasvatuksen mallia?

9.4.2015 Turvallisuus ja itsemääräämisoikeus - onnellisen vanhuuden edellytykset

Kirjoitukseni Kansallisten Senioreitten Ikälisälehdessä

Terveet, hyvinvoivat ja aktiiviset ikäihmiset ovat Suomessa monessa mielessä voimavara. Osallistuvat eläkeläiset pitävät yllä mm. liikunta- ja kulttuuripalveluja ja ovat monissa järjestöissä aktiivisimpia jäseniä. Ikäihmiset tietävät, että terveellinen ravinto, hyvät sosiaaliset suhteet ja järjestötoiminta auttavat pysymään vireänä ja hyvässä kunnossa.

Väestö ikääntyy, mutta yhä suurempi osa ikäihmisiltä asuu kotonaan itsenäisesti ilman tukipalveluja. Mutta koska vanhusten määrä kasvaa, lisääntyy myös sosiaali- ja terveyspalvelujen tarve. Tähän tarpeeseen piti saada aikaiseksi soteuudistus. Se epäonnistui, mutta muutostarve ei väistynyt mihinkään. Vaaleissa valittavan eduskunnan on saatava uudistus aikaan, muuten on vaarana palvelujen heikentyminen.

Uudistuksessa on huolehdittava siitä, ettei yksityisten ja julkisten palvelujen joustavalle yhteistyölle aseteta esteitä. Vanhuksella pitää olla mahdollisuus valita hoitopaikkansa omien tarpeidensa ja mieltymystensä mukaisesti. Yksityisen ja kolmannen sektorin osallistuminen palvelujen tuottamiseen mahdollistaa valinnanvapauden.

Ikäihmisten on voitava luottaa myös siihen, ettei kukaan jää ilman hoivaa ja palveluja silloin, kun niitä tarvitaan.

Suomen velkaantumiskehitys on saatava pysähtymään, jotta voimme  taata ikäihmisille laadukkaat palvelut tulevaisuudessakin. Työntekoa on lisättävä ja yrittämisen esteitä poistettava. Nyt pitää kriittiisesti arvioida erilaiset etuisuudet ja subjektiiviset oikeudet. Eduskunnan ei pidä säätää lakeja, jotka lisäävät kuntien kustannuksia.

Hyvin hoidettu talous takaa myös sen, että tuloveroja voidaan alentaa ja luopua niistä ylimääräisistä veronkiristyksistä, jotka ovat kohdistuneet eläketuloihin.

22.3.2015 Lasten ja nuorten palveluissa integraatio toteutuu

mielipidekirjoitus Aamulehdessä

Sote-keskustelua on kritisoitu siitä, että puhutaan vain terveydenhuollosta, mutta ei sosiaalipalveluista. Vielä vähemmälle huomiolle on jäänyt se, miten sote-ratkaisu vaikuttaisi lasten ja nuorten palveluihin.

Neuvolatoiminta, koulu-ja opiskelijaterveydenhuolto sekä lastensuojelu muodostavat yhteensä noin kolmasosan lasten ja nuorten palvelujen budjetista. Jos nämä sote-palvelut siirtyvät pois kunnan järjestämisvastuulta, kunnalle jää päivähoito, perusopetus, nuorisotyö ja lasten kulttuuri.

Sote-keskustelussa paljon käytetty mantra on integraatio. Tampereella käytössä olevan elämänkaarimallin ansiosta lasten ja nuorten palveluissa toteutuu jo nyt melko hyvin sekä horisontaalinen että vertikaalinen integraatio.

Tampereella, kuten monissa muissakin kunnissa, eri toimijoiden välinen yhteistyö on viime vuosina kehittynyt koko ajan paremmalle tasolle. Esimerkiksi hyvinvointineuvolamalli mahdollistaa varhaiskasvatuksen, neuvolan ja lastensuojelun tiiviin yhteistyön. Perhe voi saada moniammatillista tukea matalalla kynnyksellä omasta neuvolasta. Lasten kulttuuripalvelut ovat jalkautuneet neuvoloihin tarjoten mm. vauvasirkusta. Tampereella on tiivistetty monin tavoin myös koulujen, nuorisotyön ja lastensuojelun välistä yhteistyötä. Psykiatristen sairaanhoitajien työskentely kouluilla ennalta ehkäisee raskaampien palvelujen tarvetta.

Tarvitseeko integraatio yhteistä hallintoa? Pitääkö kaikkien palvelujen olla saman hallintojärjestelmän sisällä, jotta integraatio voisi toteutua?

Mikään hallintomalli ei automaattisesti takaa sitä, että integraatio toimii. Ja toisin päin - integraatio voi toimia ilman yhteistä hallintoakin. Oleellista on se, että eri ammattikuntien edustajat tuntevat toisensa ja luottavat toisiinsa. Yhteinen ymmärrys on paras tae siitä, että lapsen edunmukainen tieto kulkee ja lapsi saa tarvitsemansa avun ajoissa.

17.2.2015 Tamperelaisissa kouluissa on valinnanvaraa - ilman ongelmia

Aamulehden Vierailija-palstalla

Viime aikoina julkisuudessa on keskusteltu, kannustavatko vaihtoehdot ja painotukset perheitä ns.koulushoppailuun? Onko vaarana, että painotuskouluihin valikoituvat tietynlaiset lapset? Jääkö lähikouluihin vain ne lapset, joiden vanhemmat eivät ole aktiivisesti etsineet vaihtoehtoisia koulumuotoja?  Onpa joku poliitikko ehdottanut, että kaikkien lasten pitäisi opiskella lähikoulussa.

Uskallan väittää, että Tampereella vaihtoehtoiset koulupolut eivät ole johtaneet koulujen eriarvoistumiseen. Päinvastoin – vaihtoehdot ovat rikkaus sekä lapsille että kaupungille.

Tampereella yleissivistävän koulutuksen monipuolista tarjontaa on pidetty tärkeänä asiana jo vuosikymmenten ajan. Ensimmäiset musiikkiluokat perustettiin 1970-luvulla. Nykyisin opetussuunnitelmallisia painotuksia on 18 koulussa. Painotettua opetusta voi saada musiikissa, kuvaamataidossa, liikunnassa, käsityössä, matematiikassa, tietotekniikassa, teknologiassa, luonnontieteessä ja ilmaisutaidossa. Vieraskielistä opetusta Tampereella on ollut jo parikymmentä vuotta. Tänä päivänä opetusta voi saada englannin, ranskan ja saksan kielillä. Montessoripedagogiikka jalkautui Tampereelle 1990-luvun alussa. Nykyisin montessoriopetusta on kahdessa koulussa ja kolmessa päiväkodissa. Tamperelaista koulutustarjontaa täydentävät myös yksityiset koulut: Tampereen Rudolf Steiner-koulu, Tampereen kristillinen koulu ja Svenska Samskolan.

Vaihtoehtojen ja painotusten avulla voimme paremmin huomioida lasten ja perheiden yksilölliset toiveet. Painotettu opetus lisää erilaisista lähtökohdista tulevien oppilaiden yhdenvertaisuutta, koska sillä voidaan korvata kalliita harrastustunteja. Oppilaille on muutenkin hyvä tarjota sellaista opetusta, josta hän on kiinnostunut. Tämä on tärkeää myös kouluviihtyvyyden kannalta, erityisesti murrosiässä. Kun kiinnitetään huomiota lapsen ja nuoren vahvuuksiin, pönkitetään samalla hänen itsetuntoaan. Lahjakkuuden ja erityisvahvuuksien tukeminen on koulun tärkeää työtä, siinä missä muukin oppilaiden tukeminen. Painotusluokat eivät hyödytä vain kyseisen luokan oppilaita. Ne rikastuttavat myös muun koulun toimintaa ja monipuolistavat henkilökunnan pedagogista osaamista. Oli sitten kysymys vaihtoehtopedagogiikasta, opetussuunnitelmallisesta painotuksesta tai vieraskielisestä opetuksesta, positiivinen vaikutus koko koulun toimintakulttuuriin on ilmeinen.

Englanninkielinen, ranskankielinen ja saksankielinen opetus palvelee myös Tampereen ympäristökuntia, samoin opetussuunnitelmalliset painotukset. Monipuolinen koulutustarjonta onkin vetovoimatekijä koko kaupunkiseudulle. Siksi se on myös elinkeinopoliitinen kysymys. Esimerkiksi kansainvälisen koulun olemassaolo on usein ratkaiseva vetovoimatekijä, kun yritykset rekrytoivat työntekijöitä ulkomailta.

Monipuolinen tarjonta ei ole johtanut koulujen eriarvoistumiseen. Yksi syy on se, että tarjoamme erilaisia painotuksia myös lähiökouluissa. Toisaalta Tampereella on aina huomioitu koulujen resurssoinnissa alueelliset erityistarpeet. Toki koulut ovat hyvin erilaisia eri asuinalueilla, mutta laadukasta opetusta saa jokaisessa tamperelaisessa koulussa.

Paras keino estää alueiden eriarvoistuminen on kuitenkin viisas yhdyskuntasuunnittelu. Jokaiselle alueelle pitää kaavoittaa monipuolista asuntotuotantoa. Pitää muistaa, että suurin osa perheistä valitsee edelleen lapselleen lähikoulun. Lähikoulun ehdoton vahvuus on se, että oman alueen lapset ovat samassa koulussa ja kouluun on kävelymatka.

3.12.2014 Puuropuhe Suomalaisen klubin joulujuhlassa

Arvoisa juhlaväki, hyvät naiset ja herrat

Ajattelin pitää teille tänään poliittisen tilannekatsauksen – vuosisatojen takaa.

Euroopan pohjoisosassa synkkien lumisten metsien keskellä asui lauma ihmisiä. Menneinä aikoina, vuosia, vuosia sitten tätä laumaa johti kuusi viisasta ihmistä, lempinimeltään sixpack.

Sopu, onni ja autuus vallitsi.

Kaukaa etelästä kuului hätähuuto. Eräs kylä eteläisen lämpimän meren rannalla on aivan nälkäkuoleman partaalla. Sixpackissä heräsi keskustelu, pitääkö heitä auttaa ja lähettää heille iso kasa oravanannahkoja.

Vaikka sinne iso kasa oravannahkoja lähetettiinkin, heräsi kyllä ajatus, että ehkä niitä ei siellä kovin paljon tarvitakaan. Siellähän ilma on lämmin ja oravannahkaturkille ei ole paljon tarvetta.

Toisaalta ystävykset tulivat siihen tulokseen, että kyllä näitä etelän heimoveljiä pitää auttaa, koska sieltä on sivistys tullut tänne kaukaisille maillekin.

Eräänä vuonna kävi kuitenkin niin, että muu maailma ei halunnut enää ostaa pohjoiselta heimolta sudentaljoja, tarkemmin sanottuna sudentaljasta tehtyjä rukkasia, joita myös kännykäksi kutsutaan. Nämä rukkaset olivat jo vuosia olleet alueen pääasiallinen vientituote. Muutkin olivat nyt keksineet, miten valmistetaan näitä käsiä lämmittäviä tuotteita.

Kuusi viisasta ihmistä olivat ihmeissään: Mitä me teemme?
Meistä tulee köyhiä.
 

Lauman johtaja sanoi: meidän täytyy ottaa lainaa, jotta me selviämme hengissä. Muut olivat samaa mieltä. Mutta sitten laumanjohtaja sanoikin: Tämähän on syömävelkaa! Ja siitäkös epäsopu syntyi.

Ensimmäisenä suuttui veli Vasili, jota myös Vassuksi kutsutaan.
Me tarvitsemme fyrkkaa, meidän täytyy saada elää kuten aikaisemmin. Meillä on ruokittavana koko heimo.

Minä en enää leiki teidän kanssanne. Minä en hylkää kahta minulle tärkeintä ihmistä. Heidän nimensä on pienituloinen ja keskituloinen.

Tämän episodin jälkeen rauha vallitsi jonkin aikaa. Eräänä päivänä joukon kokemattomin, jota myös Veli Vihreäksi kutsutaaan, sanoi: te muut haluatte tuoda tänne jotain kauheaa, jotain hirveää, joka säteilee. Muut sanoivat, kyllä täällä säteilyä tarvitaan. Niin, mutta se on jotain ulkopuolista,idästä tulevaa säteilyä. Minä en leiki enää teidän kanssanne.

Yksi jengin kuudesta, lempinimeltään Iso Vaalea ei enää nauttinut tovereittensa luottamusta, koska hänkin oli  hylännyt ne kaksi, Vasilin ja hänen yhteistä ystäväänsä, pienituloisen ja keskituloisen. Sen takia Iso Vaalea sai väistyä kuusikosta ja korvaajaksi tuli Veli Alamäki.

Eräänä päivänä lauman johtaja, Veli Fantastinen, kertoi, että hän on ylirasittunut. Hän usein huomaa, että hänelle tulee hiki otsalle. Niinpä hän ajatteli lähteä  viljavammille etelän maille, jossa talotkin ovat pelkkää pitsiä. Seuraajakin hänellä oli jo mielessä. Seuraaja olikin valmentautunut tähän tehtävään jo pitkään: seuraaja juoksee ja polkee jotain kummallista pyörää. Onkohan se nimeltään oravanpyörä? Uusi heimopäällikkö nimittäin muistuttaa ulkonäöltään jonkin verran oravaa. Uusi heimopäällikkö on poikkeava muihin heimopäälliköihin verratuna. Hän on puheliaampi kuin muut. Hän ymmärtää usean vieraan heimon kieliä. Toisin kuin muut heimopäälliköt, hän on hyväntuulinen. Vaikka oravannahkojen vuori on laskenut, hän ajattelee, että kyllä me tästä selvitään.

Alueella on myös ihmisiä, jotka toimivat juorukelloina? Nämä juorukellot raapustavat omia ajatuksiaan tuohenpalalle ja jakavat niitä jokaiseen kotiin. Juorukellot haluavat herättää huomiota. Ne kertovat esimerkiksi siitä, että Iso Vaalea on kulkenut verkkosukissa tai siitä, kun Veli Vasili haluaa ystäviensä kanssa usein juoda sahtia. Eräänä päivänä kun Veli Vasili oli seuraamassa vuorijonon toisella puolella olevan heimon kisoja, hän innostui juomaan sahtia niin paljon, että kisailijat saivat kokeilla kuka jaksaa nostaa Veli Vasilin ilmaan ja kuka ei.

Veli Vasili pitää siitä tavasta, miten itäiset heimot keräävät oravannahkoja. Täällä on kuitenkin haluttu pitäytyä siinä, että kukin on vastuussa omasta oravannahastaan.

Mutta eräässä kohtaa näitä erämaita, kahden järven välissä kapella kannaksella oli pieni joukko ihmisiä, jotka halusivat toimia erilailla kuin muut. Siellä haluttiin sisarille enemmän valtaa. Ensitöikseen sisaret toimivat kuin myyrät, he päättivät rakentaa maanalaisen käytävän. Tämä ei kyllä miellyttänyt kaikkia veljiä.
Tämä maanalainen toiminta on aiheuttanut alueella paljon eripuraa, sitä on kutsuttu jopa myyräntyöksi. Varsinkin Ison Vaalean heimoveljet ovat tämmöisestä asiasta verissäpäin tapelleet.

Pikkukylässä kapealla kannaksella oli jotain aivan poikkeuksellista: kyläpäällikkö, joka on vienolla hymyllään hallinnut koko seutukuntaa. Tämän vienosti hymyilevän johtajan apuna on ollut Valisin pikkuserkku,  Veli Vihreän kummin kaima, Ison Vaalean kaukainen sukulainen sekä tämä kronikan kirjottaja.

Huolimatta näistä oravannahkojen ja sudennahkojen  aiheuttamista huolista aina vuoden pimeimpänä aikana, kaikki rauhoittuvat koteihinsa. Elämä rauhoittuu. Lauletaan niitä lauluja, jotka oli opittu jo lapsena.

Aivan viime vuosina tämä valon palaamisen juhla oli myös erään merkittävän henkilön syntymäjuhla. Juhlallisuuksissa Veli Vasilin kannattajat eivät halunneet laulaa niitä lauluja, jotka kertoivat tästä henkilöstä ja hänen syntymäpäivästään. Ja jostain kumman syystä he halusivat kieltää myös muita laulamasta näitä lauluja. Se on outoa, koska yleensä on ajateltu että laulujen laulaminen ja rytmissä marssiminen on Veli Vasilin joukoissa hyvinkin suosittua.

Tällaista oli politiikka muinaisina aikoina täällä pohjoisen erämaissa. Nyt meidän on aika yhdessä nauttia tästä merkittävän henkilön syntymäpäivästä ja kaikista siihen liittyvistä perinteistä.

Toivotan kaikille lämmintä joulumieltä ja rauhallista joulun aikaa!

17.11.2014 Budjettivaltuusto, ryhmäpuheenvuoro

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, hyvät tamperelaiset

Kokoomuksen ja RKP:n tärkein tavoite kuluvalle vaalikaudelle on, että kaupungin talous saadaan tasapainoon. Terve talous mahdollistaa sen, että voimme tulevaisuudessakin tarjota tamperelaisille palveluja, joita he tarvitsevat.

Kokoomukselle on tärkeää, että taloutta ei tasapainoteta vain käymällä veronmaksajan kukkarolla. Tälle vuodelle tehty 0,75 prosentin veronkorotus oli kompromissi, johon Kokoomus vuosi sitten pitkin hampain suostui. Vuodelle 2015 Kokoomus ei hyväksynyt veronkorotusta. Tampereella on seudun alhaisin tuloveroprosentti ja siitä haluamme pitää kiinni jatkossakin. Alhainen veroprosentti on vetovoimatekijä kaupungille ja pitää elinkeinoelämän rattaat pyörimässä.

Kokoomuksen ja RKP:n ryhmä on erittäin huolestunut siitä, että tämän vuoden tilinpäätösennusteen mukaan budjetissa ei tulla pysymään tänäkään vuonna. Tulevana vuonna tarvitaan entistäkin tiukempaa taloudenpitoa ja sitä, että 10 miljoonan alijäämän kattamiseksi käytetään kaikkia mahdollisia keinoja.

Vaikka talouden tasapainoon ei ole vielä päästykään, olemme kuitenkin onnistuneet kääntämään suuntaa. Vielä muutama vuosi sitten kaupungin menot kasvoivat jopa yli 6 prosenttia vuodessa. Viime vuonna menot kasvoivat vain noin 3 prosenttia. Suunta on siis oikea, mutta paljon on vielä tehtävää. Tämä on vaatinut paljon työtä koko kaupunkiorganisaatiolta ja henkilökunta onkin osallistunut talkoisiin erinomaisesti. Siitä suuri kiitos!

Säästöjä on saatu aikaan erityisesti ns. rakenteellisilla muutoksilla, kun painopistetta raskaista ja kalliista palveluista on saatu siirrettyä ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin. Lastensuojelu lienee paras esimerkki näistä rakentellisista uudistuksista. Samanlaista painopisteen siirtämistä tavoitellaan myös terveydenhuollon puolella. Budjettiesityksessä onkin nyt panostettu erityisesti perusterveydenhoitoon. Kaupunkistrategian yksi tavoite on edistää ihmisten omaehtoista liikkumista, mikä ennalta ehkäisee monia fyysisiä ja psyykkisiä ongelmia. Kannustuksena tähän, budjettiin on lisätty matalankynnyksen liikuntapaikkoja, jotka toivon mukaan houkuttelevat kaikenikäisiä ihmisiä liikkumaan. Toki tiedämme, ettei kaupunki voi ihmisiä liikuttaa, mutta haluamme luoda edellytyksiä ja houkuttelevia olosuhteita, kuten esim. maauimala Kalevaan.

Yksi merkittävä säästökeino kuluvana vuonna on ollut ns.byrokratiatalkoot. Henkilötyövuosia on määrätietoisesti pyritty vähentämään, erityisesti hallinnollisista tehtävistä. Tähän mennessä on onnistuttu vähentämään yli 200 henkilötyövuotta. Tätä työtä pitää jatkaa. Toimintamallin arvioinnin valmistuttua on aika uudistaa kaupungin hallintomalli entistä tehokkaammaksi.

HYVÄT KUULIJAT

Tampere on säilyttänyt asemansa vetovoimaisempien kaupunkien joukossa. Kaupunkitutkijoiden mukaan eurooppalaiset kaupungit jakautuvat tulevaisuudessa kahteen ryhmään: taantuviin ja menestyviin. On tärkeää, että Tampere pysyy menestyvien kaupunkien joukossa. Sitä varten meidän on jatkuvasti aktiivisesti kehitettävä kaupunkia. Tarvitsemme sekä uusia asuinalueita että entistäkin tehokkaampaa täydennysrakentamista voidaksemme tarjota kodin joka vuosi yli 2000 uudelle tamperelaiselle. Investointeja on paljon ja siksi syytä on tarpeen määritellä investointikatto, jotta kaupungin velkamäärä ei kasva kohtuuttomaksi.

HYVÄT VALTUUTETUT

Suurin ongelmamme tällä hetkellä on 17 prosentin työttömyys. Tarvitsemme kipeästi työtä. Kokoomuksen ja RKP:n valtuustoryhmä on tyytyväisenä pannut merkille, että tässä salissa on paljon puhuttu viime aikoina siitä, mitä kaupunki voi tehdä parantaakseen yritystoiminnan edellytyksiä. On erinomaista, että valtuustolla näyttäisi olevan yhteinen tahtotila edistää yritystoimintaa kaupungissamme. Yrittäjämyönteinen Tampere- kehityskokonaisuus on nyt valmis. Yritysvaikutusten arviointia pilotoidaan alkuvuodesta 2015 ja se otetaan laajaan käyttöön kesällä 2015. Kaupungin ja elinkeinoelämän yhteistyö ja tiivis vuorovaikutus lisääntyy, kun ensi vuoden alussa käynnistetään elinkeinoryhmä ja elinkeinofoorumi. Yrityksille tarjottavat neuvontapalvelut kootaan yhteen palvelupisteeseen ja yhden puhelinnumeron taakse. Hankintamallien ja –toiminnan kehittäminen on yksi ensi vuoden kehittämiskohteista. Näillä toimenpiteillä pyritään siihen, että yrityksille tarjottavat palvelut selkiytyvät ja sujuvoituvat. Tavoitteena on yritysten näkökulmien entistä parempi huomioiminen kaupungin päätöksenteossa.

HYVÄT VALTUUTETUT

Kiitän kaikkia tämän budjettiesityksen valmisteluun osallistuneita. Lautakunnat tekivät kiitettävästi omat esityksensä kaupunginhallituksen kehyksen mukaisiksi. Tämän jälkeen tehtiin muutamia lisäyksiä, jotka tukevat kaupunkistrategian tavoitteiden toteutumista.

Pormestarikoalition ryhmät olivat yksimielisiä siitä, että terveyttä ja toimintakykyä edistäviin palveluihin on tehtävä lisäyksiä, jotta budjetti on realistisella pohjalla. Yksimielisiä olimme myös siitä, että perusopetuksen taso halutaan säilyttää ja siksi siihen lisättiin 1,6 miljoonaa euroa, mikä varmistaa sen, että voimme hakea jatkossakin Opetus- ja kulttuuriministeriön ryhmäkokorahaa.

Yhteenvetona totean, että budjetin punainen lanka vastaa hyvin Kokoomuksen sinivalkoista linjaa: hyvinvointia rakennetaan työllä ja yritteliäisyydellä. Ongelmat eivät ratkea vain resursseja lisäämällä, tarvitaan uusia toimintatapoja ja palvelujen vaikuttavuuden arviointia. Kokoomus haluaa kannustaa ja auttaa ihmisiä kantamaan vastuuta omasta ja läheistensä elämästä.

 

6.11.2014 Svenska dagen

Mina damer och herrar, ärade ohörare

Jag tackar er för inbjudan till denna fest. Jag önskar alla trevlig svenska dagen! Svenska veckan är en fin tradition, som påminner os om att vi har en aktiv svenskspråkig minoritet också här i Tammerfors.

Till början tänkte jag, att berättä er om några aktuella saker i vår stad. Hur är det livet här i Tammerfors? Första av allt skulle jag nog säga, att det går ganska bra, om vi skulle tro på en gallup undersökning. Människor frågades:

"Vart skulle de flytta, om de borde flytta nånstans här i Finland?" Tammerfors har varit många år den mest atraktiv stad i den här gallup. Vi är naturligtvis stolta över det här resultatet.

Tammerfors växer och utvecklas. Varje år får vi 2000 nya invånare. Därför är det naturligt att vi borde investera hela tiden. Vi behöver nya bostäder, dagis och andra service. Vi behöver både nya bostadsområde utanför centrum men också i centrum borde vi bygga mer effektivt. Till exempel i Ranta-Tampella får vi bostäder för 3000 invånare.

På det här smala näset är också trafiken utmanande. Därför har stadsfullmäktige beslutat att planera spårväg.

De här investeringarna är stora. Därför frågar många: har vi råd till allt det här? Det är en bra fråga.

Jag skulle gärna säga så som vår budjet chef Arto Vuojolainen säger: "Tammerfors är en rik stad men vi har  brist på kontant."

Det betyder att Tammerfors har mycket egendom, men dagliga inkomster har minskats. Orsaken till detta är att vi får minre skatter och statsbidrag. Också kostnader av arbetslöshet har ökats enormt.

När det gäller besparingar, skulle jag säga att vi har verkligen sparat för många år och resultaten är inte dålig. Några år sedan våra utkomster växte till och med 6 procent varje år. Men senaste år var tillväxten bara 3 procent. Riktningen är rätt, men det finns ännu mycket att göra.

Speciellt har vi strävat efter så kallade strukturella förendringar. Som ett exempel skulle jag nämna de förändringarna vi har  gjort i barnskyddsarbete. Vi har lyckats att minska kostnader i anstaltsvård genom att erbjuda hjälp direkt till hem. Att flytta tyngdpunkten från dyra och tunga servicar till preventiva åtgärder, är både mer ekonomisk och framför allt mer humant.

Ärade ohörare

Till slut vill jag säga några ord om identitet. Vi finländare är så få, att för att kunna vara riktigt internationella vi borde ha ett starkt nationellt identitet. Det är klart, att bevara ett eget identitet är också viktigt för våra minoriteter, så som finlandssvenskar.

Svenska veckan är ett evenemang, som förstärkar gemenskaplighet och identitet. I det nyförtida hektiska livet är det inte alltid lätt att upphålla gemenskaplighet. Vi borde alltid ha tid att sitta med släkt och vänner.

Med dessa ord önskar jag er alla en trevlig kväll!

3.10.2014 Aleksanterin koulun 110-vuotisjuhla

Arvoisat kutsuvieraat

110 vuotta sitten Tampere oli Suomen tärkein teollisuuskaupunki. Väkiluku kasvoi nopeasti. Vuonna 1904 Tampereella oli noin 40 000 asukasta.  Suomessa elettiin levottomia aikoja. Venäjän poliittinen tilanne oli epävakaa ja Venäjä kiristi otettaan Suomesta. Tämän seurauksena tapahtui Suomen historian tunnetuin poliittinen murha: aktivisti Eugen Schauman ampui vihatun kenraalikuvernööri Bobrikovin.

Näihin aikoihin ajoittuu Suomessa otettiin merkittävä askel demokratiassa, kun naiset saivat äänioikeuden vuonna 1906, ensimmäisinä Euroopassa.

Tuntuu uskomattomalta, kun ajattelee, mitä kaikkea Suomen historiassa, suomalaisessa yhteiskunnassa ja suomalaisten ihmisten elämässä on tapahtunut Aleksanterin koulun olemassaolon aikana. Suomalaisen identiteetin synty, Suomen itsenäistyminen, raskaat sotavuodet, suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentuminen, savupiipputeollisuuden hiipuminen, IT-teknologian huima nousu ja sen nykyiset ongelmat. Elämme aivan eri maaailmassa kuin se Aleksanterin koulun henkilökunta, joka aloitti koulunpidon täällä 110 vuotta sitten.

Koulun tehtävä on kaksijakoinen: toisaalta se edustaa pysyvyyttä ja siirtää perinteitä,  toisaalta koulu on yhteiskuntaa eteenpäin vievä voima - tulevaisuuden tekijä. Aleksanterin koulu on hyvä esimerkki siitä, miten nämä kaksi hyvin erilaista tavoitetta eivät suinkaan sulje toisiaan pois. Päinvastoin – koulun vahva identiteetti antaa erinomaiset valmiudet kohdata nykyajan ja tulevaisuuden uudet ilmiöt ja haasteet.

Kun tulin Aleksanterin koulun rehtoriksi syksyllä 2008, ensivaikutelmani koulusta oli juuri tämä: täällä on vahvat perinteet, joita kunnioitetaan ja aktiivisesti vaalitaan. Toisaalta koulun henkinen ilmapiiri on hyvin avoin, avarakatseinen, aidosti suvaitsevainen ja kansainvälinen, mutta hienostuneella tavalla myös omanarvontuntoinen.

Olen kysynyt muutamilta entisiltä oppilailta, minkälaiset eväät Aleksanterin koulu antoi elämään? Eräs varsin vauhdikas nuori mies vastasi, että ei tarvinnut esittää mitään, sain olla oma itseni. Tämä vastaus ehkä kuvastaa sitä suvaitsevaista ilmapiiriä, joka koulussa vallitsee.

Aleksanterin koulusta puhuttaessa varmasti useimmille tamperelaisille tulee mieleen tämä upea Wivi Lönnin suunnittelema rakennus. Muistan joskus jonkun opettajan sanoneen, että hän ajattelee joka aamu olevansa etuoikeutettu, kun saa tulla näin kauniiseen rakennukseen töihin. Vaikka tämä rakennus ei kaikkia modernin oppimisympäristön vaatimuksia täytäkään, täällä on jotain vielä arvokkaampaa: arkipäivän estetiikkaa ja Aleksanterin henki.

Wivi Lönn on suunnitellut upeita rakennuksia Tampereelle. On sääli, että mitään koulua ei ole nimetty hänen mukaansa. Aleksanterin koulu on saanut nimensä keisarin mukaan, joten sitä ei voi muuttaa. Miten olisi, jos Pyynikin koulu olisikin Wivi Lönnin koulu? No, jätän tämän ajatuksen hautumaan mieliinne.

Kaunis rakennus ei kuitenkaan riitä selittämään Aleksanterin henkeä. Sen tekevät ihmiset. Koulu, jolla on selkeä identiteetti, tarjoaa turvallisen yhteisön. Miten hyvä henki siirtyy vuosikymmeniltä toisille? Oppilaat vaihtuvat, mutta Aleksanterin koulussa henkilökunta on ollut poikkeuksellisen pysyvää. Aleksanterin koulussa henkilökunnan pitkät työurat ovat varmasti vaikuttaneet siihen. että perinteet ovat säilyneet.

Minulla on ollut ilo keskustella Aleksanterin koulun pitkäaikaisen opettajan Tellervo Korpijärven kanssa. Hän on kertonut minulle paljon mielenkiintoisia tarinoita Aleksanterin koulun arjesta ja juhlasta. Aleksanterin koulussa on erityisen vahva juhlaperinne. Täällä on aina tehty näyttäviä esityksiä. Monet historialliset tapahtumat ovat tulleet lapsille tutuiksi juuri näytelmien kautta, esimerkiksi Mamselli Hydenin koulusta on tehty suuri näytelmä, samoin Porvoon valtiopäivistä. Kalevala-aiheiset näytelmät olivat pitkään vuosittainen perinne Kalevalanpäivänä.

Eräs toinen oppilas muisteli, että lukuisten juhlien myötä teatterikärpänen pääsi puraisemaan. Koulussa esiinnyttiin paljon, mikä laski rimaa esiintyä tulevaisuudessakin.

Yksi vahva perinne on valitettavasti kadonnut niin Aleksanterin koulusta kuin muistakin tamperelaisista kouluista: henkiset kilpailut. Tämä oli merkittävä tapahtuma useiden vuosikymmenien ajan. Ensin kisattiin omassa koulussa runonlausunnassa,viulunsoitossa jne. Joka koulusta valittiin parhaat koulujen välisiin henkisiin kilpailuihin. Tämä on mielestäni perinne, joka kannattaisin herättää uudelleen henkiin Tampereella.  Eikö olisikin komeaa pitää loppukilpailu vaikkapa Tampere-talossa?

Aleksanterin koulu ei ole kunnostautunut vain kulttuurin saralla. Erityismaininnan Aleksanteri ansaitsee myös erinomaisesta urheilumenestyksestä koulujen välisissä kilpailuissa. Minulle on kerrottu, että varsinkin rehtori Ari Lavikon aikana näihin kisoihin valmistauduttiin huolellisesti ja tuloksia tuli. Tämä perinne kantaa hedelmää edelleen. Aleksanterin oppilaat ovat viime vuosinakin pärjänneet hyvin koulujen välisissä kisoissa.

Hyvät kuulijat

Perinteet ovat kuin juuret kasvilla. Juurien avulla ammennetaan elinvoimaa kasvua varten. Koulussa on katsottava eteenpäin ja on uskallettava tehdä myös uusia avauksia.

Aleksanterin koulu on ollut myös edelläkävijä. Täällä on aloitettu musiikkiluokkatoiminta jo 1970-luvulla. Maineikkaan musiikkiluokkien kuoron juuret ovat myöskin täällä Aleksanterissa. Musiikkiluokkatoiminta on yksi koulun ylpeydenaiheista ja rikastuttaa edelleen koko koulun elämää.

Ranskankielisen opetuksen aloittaminen 1990-luvulla on vaatinut koko koulun henkilökunnalta rohkeutta, avoimuutta ja sitoutumista. Tänä päivänä Aleksanterin ranskankielinen opetus on vakiinnuttanut asemansa ja on saanut myös kansainvälistä tunnustusta.

Tampereen kaupungin kannalta sekä musiikkiluokkatoiminta että ranskankielinen opetus ovat merkittäviä vetovoimatekijöitä. Tampereen kaupunki on tunnettu monipuolisesta koulutustarjonnastaan.

Aleksanterin koulussa on ollut ns. alueellista erityisopetusta jo pitkään. Nyt tämäkin on nousemassa aivan uudelle tasolle. Pääsin eilen seuraamaan opetusta yhteistoimintaluokissa. Vakuuttavaa ja vaikuttavaa! Tämä on loistava esimerkki siitä, miten täällä katsotaan eteenpäin! Yhteistoimintaluokissa toteutuu sekä oppilaiden yksilöllisten tarpeiden huomioiminen että yhteisöllisyys. Tämä on uuden opetussuunnitelman hengen mukainen tapa tehdä työtä!

Arvoisat kutsuvieraat

Teillä kaikilla on ollut tärkeä rooli Aleksanterin koulun historiassa joko työntekijänä tai yhteistyökumppanina. Kiitos siitä! Haluan vielä nostaa esiin vanhempainyhdistyksen, legendaariset Kotijoukot. Te olette olleet tärkeä osa kouluyhteisöä, Aktiivisella toiminnallanne olette lisänneet yhteishenkeä ja yhteisöllisyyttä, mikä on hyvin tärkeää kasvaville lapsille.

Kiitän opettajia ja muuta henkilökuntaa, jotka olette olleet omalta osaltanne luomassa Aleksanterin henkeä. Se on ollut äärimmäisen arvokasta työtä niin jokaisen oppilaan, kaupungin ja koko yhteiskunnan kannalta. Toivotan Aleksanterin koululle onnea ja menestystä tulevillekin vuosikymmenille!

1.10.2014 Eläkeratkaisu ei kannusta kouluttautumaan

mielipidekirjoitus Aamulehdessä

Kansantalouden vakauden kannalta on erinomaisen hyvä asia, että eläkeratkaisu on vihdoin saatu aikaan. Maan hallitus on asettanut taloudelliset reunaehdot eläkeratkaisulle. Eläkekakun jakoperusteita on syytä vielä tarkoin harkita. Nyt esitettyyn malliin sisältyy vakava ongelma sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta. Malli ei kannusta kouluttautumaan. Koulutettu väestö on kuitenkin kiistatta Suomen tärkeimpiä menestystekijöitä.

Monet korkeasti koulutetut naiset eivät välttämättä ehdi työuransa aikana saavuttamaan samaa kokonaisansiota, ja sen kautta eläkekertymää, kuin aikaisemmin työelämään siirtyneet ikätoverinsa. Erityisen hankala tilanne on julkisella sektorilla työskentelevillä, kuten opettajilla, sairaanhoitajilla, lastentarhanopettajilla, sosiaalityöntekijöillä, kirjastonhoitajilla tai tutkijoilla.

Eläkeuudistuksen keskeinen tavoite on ollut työurien pidentäminen. Ns.superkertymä on houkutellut monia korkeasti kouluttuja asiantuntijatehtävissä työskenteleviä ihmisiä pysymään työelämässä mahdollisimman pitkään. Nyt esitetyssä mallissa superkertymää ei ole. Suomi tarvitsee huippuosaajia pärjätäkseen kansainvälisessä kilpailussa.

Nyt tarvitaan lainsäätäjiltä viisautta, jotta saamme lain, joka kannustaa kouluttautumaan ja tekemään työtä.

10.8.2014 Niittyjuhlat Finlaysonin Palatsilla, puhe

Arvoisa patruuna ja patronessa, arvoisat  juhlavieraat, hyvät naiset ja herrat

Tampereen kaupungin puolesta haluan kiittää Tampereen kulttuuriyhdistystä tästä hienosta Niittyjuhla-perinteestä. Tämän juhlan avulla voimme osoittaa arvostusta niin patruuna von Nottbeckille kuin puuvillatehtaalle ja sen työväellekin.  Näiden tekijöiden ansiosta Tampereesta kasvoi aikanaan voimakas teollisuus- ja kulttuurikaupunki.  Voidaan sanoa, että Nottbeckien aloittamasta teollisesta ja yhteiskunnallisesta toiminnasta hyötyi Tampereen ja Pirkanmaan lisäksi koko Suomi. 1800-luvun loppupuolella Finlaysonin puuvillatehtaalla teki töitä useampi kuin joka neljäs suomalainen tehdastyöläinen.

Nyt kun Suomi kamppailee rajussa rakennemuutoksessa, me voisimme ottaa oppia Nottbeckien ja tehtaan työväen  asenteista. Tamperetta on rakennettu kovalla työllä ja osaamisellla. Niin se on tänäkin päivänä: Suomi nousee lamasta vain työtä tekemällä.

Minkälainen oli henkinen ilmapiiri 1800-luvun Tampereella?  Olen pohtinut tätä asiaa tutustuessani erään perheen tarinaan tuona aikana. Perheen isän syntytausta oli varsin epämääräinen, mutta kovalla työllä ja oikealla asenteella hän onnistui nostamaan sosiaaliluokkaansa ja ennen kaikkea hän onnistui kasvattamaan tyttären, jonka me kaikki hyvin tunnemme - Minna Canthin.

Viime vuonna tässä samassa tilaisuudessa puhuin siitä, miten Nottbeckit ymmärsivät koulutuksen ja sivistyksen merkityksen. Mamselli Hydenin tehtaankoulussa saivat opiskella kaikki kylän lapset. Yksi koulun oppilaista oli juuri Minna Canth, jonka syntymästä on tänä vuonna tullut kuluneeksi 170 vuotta. Minna Canthin elämä on itsenäisen naisen selvitymistarina. Minna Canth ei olisi varmasti selvinnyt monista elämänsä vastoinkäymisistä ilman vahvaa itsetuntoa. Sen pohja luotiin lapsuudenkodissa Tampereella. Pienestä pitäen Minnan elämässä korostettiin opillista ahkeruutta. Isä ja äiti tukivat hänen koulunkäyntiään ja lahjakkuuttaan. Minnan vanhemmat rakensivat perheen sosiaalista nousua kovalla työllä. Minnan isä Gustaf Johnson tuli 15-vuotiaana töihin Finlaysonin tehtaalle.  Ahkeruutensa ansiosta hän yleni joidenkin vuosien kuluttua työnjohtajaksi ja 1852 Gustafille tarjottiin mahdollisuutta lähteä Kuopioon Finlaysonin kangaskaupan hoitajaksi.

Sivistys ja työ – ovat menestyksen reseptit tänäkin päivänä. Nottbeckit ymmärsivät tämän jo lähes 200 vuotta sitten. Nottbeckit loivat kaupunkiin henkisen ilmapiirin, joka kannusti kansalaisia aktiivisuuteen ja ahkeruuteen.

Hyvät kuulijat

Lopuksi haluan vielä kiittää Tampereen Kulttuuriyhdistystä siitä, että olette aktiivisesti vaikuttaneet siihen, että Näsilinnan peruskorjaus on vihdoin saatu käyntiin. Peruskorjaus on hyvässä vauhdissa ja valmistuu näillä näkymin ensi vuoden alkupuolella. Toiminnan osalta mitään lopullista ei ole vielä päätetty. Todennäköisesti yläkertaan tulee jotain museotoimintaa ja alakertaan haetaan parhaillaan ravintolatoimijaa.

On hienoa, että meillä on keskellä kaupunkia, upealla paikalla tällainen ainutlaatuinen rakennus.  Haluankin nyt luovuttaa Kulttuuriyhdistykselle taiteilija Eppu Ruorasen näkemyksen tästä kulttuurihistorilallisesta aarteestamme.

Toivotan juhlaväelle miellyttäviä hetkiä täällä kansallismaisemassamme!

18.4.2015 Yhteisten asioiden hoitoa vai oman profiilin nostoa

Viimeisten viikkojen aikana olen keskustellut kymmenien, ellei satojen, ihmisten kanssa turuilla ja toreilla. Poliitikot eivät ole nyt kovin hyvässä kurssissa. Kansa on kyllästynyt poliittiseen jargoniin ja poliitikkojen kyvytömyyteen tehdä päätöksiä. Kansa vaatii konkretiaa ja tekoja.

Meidän poliitikkojen yleisin selitys näihin syytöksiin on haastava hallituskoalitio. Se on varmasti osa totuus. Itseäni häiritsee asioiden pinnallinen ja kiireinen valmistelu. Poliitikot tulevat esiin milloin milläkin asialla. Välillä tulee mieleen, että pääasiallisin tarkoitus on vain nostaa omaa häntää – hienosti sanottuna profiloitua - eikä niinkään pyrkiä vaikuttamaan itse asiaan. Kaipaan syvällisempää analyysiä uudistusten pohjaksi: Mitä ongelmaa olemme ratkaisemassa? Mistä tässä asiassa pohjimmiltaan on kysymys? Onko asiasta tutkittua tietoa? Mitä arkielämän asiantuntijat ovat mieltä?

Miksi asioita ei sitten selvitetä perusteellisemmin? Mihin meillä on kiire? Eräs pääministeri taannoin totesi, että keskeneräisistä asioista ei saa puhua. Siitäkös metakka syntyi. Ehkäpä silloinen pääministeri kaipasi juuri valmistelun rauhaa. Avoin asioiden valmistelu on kuitenkin nykyaikaa. Keskeneräisistä asioista pitää voida keskustella, mutta ei niitä pitäisi torjua, ennen kuin ne on huolellisesti selvitetty.

Profiloitumistarve johtaa pinnalliseen mielikuvapolitiikkaan. Liian usein poliitikko haluaa profiloitua jollakin idealla, jonka toinen poliitikko kiirehtii pikimmiten ampumaan alas - profiloituakseen itsekin. Onko meillä itse tarkoitus linjata asioita? Mitä jos ensin mietittäisiin yhdessä. Ei hutkita, ennen kuin on tutkittu.

 

16.3.2015 Koulutus on myös turvallisuuspolitiikkaa

Suomalaiset ovat historiastaan oppineet, että kansakunnan turvallisuuden kannalta yhteistyö ja verkottuminen on välttämätöntä.

Turvallisuutta ei pysty rakentamaan yksin. On tehtävä yhteistyötä, koska maailma on muuttunut. Kaikki verkottuu ja verkostoituu, myös uhkat ja viholliset. Suomi on syventämässä puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa. NATOn kanssa Suomi on jo laajassa yhteistyössä ja jäsenyyden tarkoituksenmukaisuuden selvittäminen on Suomen edun mukaista. Mahdollisuus jäsenyyden hakemiseen on syytä pitää Suomen turvallisuuspolitiikan keinovalikoimassa.

NATO on demokraattisten valtioiden yhteisö. NATO edellyttää, että jäsenvaltioissa on jäsenyys hyväksytty demokraattisesti ja saa kansan tuen. Näin ei Suomessa tällä hetkellä ole. Suomen on seurattava ympäristön ja maailman muutosta ja tehtävä tarvittaessa uudet ratkaisut Suomen ja suomalaisten edun vaatiessa. Luotan presidentti Niinistön harkintaan tässäkin asiassa.

Kansainvälinen hyvä yhteistyö ei ole ainoa tärkeä asia, joka luo perustan kansakunnan turvallisuudelle. Yhteinen näkemys itsenäisyyden merkityksestä ja koko kansan mukana olo sen turvaamisessa on taannut Suomen itsenäisyyden. Myös tänä päivänä on huolehdittava siitä, että Suomea kannattaa puolustaa. Sen varmistamiseksi on jatkettava työtä tasa-arvon ja sosiaalisen turvallisuuden hyväksi. On huolehdittava huolenpitoa tarvitsevista niin ikäihmisistä, lapsista kuin nuoristakin.

Sivistyksellä ja hyvällä koulutustasolla on myös turvallisuuspoliittista merkitystä. Hyvin koulutetut suomalaiset pystyvät tulevina vuosina nostamaan Suomen talouden taas kasvu-uralle. Sivistys ja koulutus takaavat myös sen, että mahdollisella Suomeen kohdistuvalla propagandahyökkäyksellä ei pystytä vaikuttamaan puolustustahtoon ja -kykyyn. Tänä päivänä puhutaan paljon kyberuhkista ja hybridisodasta. Näiden torjumisessa ovat osaaminen ja koulutus avainasemassa.

Korkeatasoisen varusmieskoulutuksen ja puolustusvoimien sotilaallisesta kyvystä huolehtimisen ohella on huolehdittava myös kansalaisten muista valmiuksista mahdollisten kriiisien varalta. Valmiuksia parantaa mm se, että suomalaiset ovat aktiivisesti mukana erilaisessa järjestötoiminnassa ja tottuneet tekemään yhteistyötä. Siitä on hyötyä kriisitilanteessa.

Vapaaehtoinen maanpuolustus on tärkeä osa valmiuksiemme ylläpitoa. Se on edullinen ja hyödyllinen keino kouluttaa kansalaisten valmiuksia vapaaehtoisin voimin. Mahdollisessa kriisitilanteessa tarvitaan koko kansaa, myös siviilejä. Tähän työhön lotat ja muut sotiemme aikana toimineet naiset antoivat hyvän esimerkin.

17.1.2015 Valvonta hyvä - luottamus paras

Me kaikki olemme jo koulussa tottuneet siihen, että meitä ohjataan säännöillä ja kielloilla. Opettajana ja rehtorina toimiessani pyrin toimimaan toisin. Luotetaan oppilaisiin, annetaan vapautta ja vastuuta. Suurin osa oppilaista osaa käyttää vapautta oikein. Miksi kieltää varmuuden vuoksi asioita kaikilta sillä perusteella, että joku ehkä käyttää vapautta väärin?

Mitä jos kääntäisimme koko ajattelun toisin päin? Mitä jos alkaisimme lähtökohtaisesti luottaa ihmisiin? Kun ihmiseen luotetaan, hän haluaa olla luottamuksen arvoinen.

Otetaanpa muutama esimerkki. Monet yrittäjiä kohtuuttomasti rasittavat säädökset on tehty juuri siitä syystä, että joku yrittäjä ehkä toimii väärin.

Monissa asioissa meillä on monimutkainen lupamenettely. Miksi emme voisi siirtyä ilmoitusmenettelyyn esim. pienissä rakennushankkeissa? Ehkä järjettömin esimerkki sääntelystä on viime aikoina julkisuudessakin esillä ollut kampaajien itsenäisyyspäivän työskentely. On se nyt kumma, että yrittäjä ei saa tehdä töitä silloin kun haluaa.

Miksi ihmeessä emme luota siihen, että ihminen osaisi itse valita itselleen tai perheelleen sopivaa vanhuspalvelua tai kotipalvelua? Puhumattakaan terveyspalveluista. Varmasti jokainen perhe, jossa on äkillisesti sairastunut lapsi, ilahtuisi mahdollisuudesta mennä minne tahansa terveysasemalle - julkiselle tai yksityiselle.

Koulu on pienoisyhteiskunta. Koulu, jossa oppilaisiin luotetaan, saa vastineeksi aktiivisia ja vastuuntuntoisia oppilaita. Luottamus on hyvä lääke myös paljon puhuttuun kouluviihtyvyyteen. Samalla reseptillä voidaan parantaa myös työhyvinvointia ja työn tuottavuutta: annetaan työntekijöille mahdollisuus kehittää omaa työtänsä ja luotetaan heihin.

Luovuus ja rohkeus kasvavat luottamuksen ilmapiirissä.

14.11.2016 Talousarvio 2017, ryhmäpuheenvuoro

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, hyvät kuulijat

Tämän vaalikauden viimeisessä talousarviokokouksessa on hyvä katsoa myös vähän taaksepäin. Koko tämä neljä vuotta on ollut taloudellisesti haastavaa aikaa. Yhtälö on ollut vaikea: miten sovittavaa yhteen kasvavat menot ja pienenevät tulot.

Talouden tasapainoa on tavoiteltu ja tavoitellaan edelleen menojen kasvua hillitsemällä ja yritystoiminnan edellytysten, ja sitä kautta työpaikkojen lisäämisellä. Kokoomuksen ja RKP:n valtuustoryhmän yksi  tavoite tälle vaalikaudelle on ollut maltillinen verotus. Olemme onnistuneet hyvin. Tampereen kunnallisveroprosentti on Pirkanmaan alhaisin. 

Yhtälön ensimmäinen tekijä, menojen kasvu, on saatu hyvin hallintaan. Erityisen tyytyväinen pitää olla siitä, että se on onnistuttu tekemään järkevästi,  ilman suuria leikkauksia. Ajattelutapa on selvästi muuttunut. Aiemmin ongelmia ratkottiin ehkä liian usein vain lisäämällä resursseja. Nyt pohditaan, teemmekö oikeita asioita, oikealla tavalla ja oikeaan aikaan? Painopisteen siirtämisestä ennalta ehkäiseviin palveluihin on hyviä esimerkkejä monissakin palveluissa. Erityisesti lastensuojelun ja ikäihmisten palveluissa tällä rakennemuutoksella on onnistuttu taittamaan kustannusten kasvua. Sote-palveluissa on saatu merkittäviä säästöjä työnjakoa kehittämällä ja päällekkäisyyksiä purkamalla. Eri palvelujen yhteensovittamisesta meillä on paljon hienoja esimerkkejä. Kulttuuripalveluja on viety esimerkiksi neuvoloihin ja iköihmisten palveluihin. Nuorisotyötä kouluille jne. Myös järjestöjen tekemän työn integroiminen kaupungin omiin palveluihin on ottanut ison harppauksen eteenpäin. 

Byrokratiatalkoot on ollut yksi säästökeino. Tällä valtuustokaudella onkin onnistuttu vähentämään hallinnollisen työn määrää kymmenillä henkilötyövuosilla. Tilaaja-tuottaja-mallista luopumisen ja uuden organisaation rakentamisen yhteydessä organisaation tasoja pitää vähentää ja ei-välttämättömiä tehtäviä tulee edelleen karsia. 

Henkilöstölähtöisestä kehittämisestä on puhuttu paljon tästä salissa tällä valtuustokaudella. Nyt siinä ollaan pääsemässä uudelle tasolle. Henkilökuntaa on koulutettu lean-työskentelyyn. Työntekijät ovat jo tähän mennessä löytäneet monia erinomaisia keinoja sujuvoittaa työtä ja karsia turhia asioita. Sivutuotteena henkilöstön työhyvinvointi lisääntynyt  ja sairaspoissaolot vähentyneet.

Kaikki nämä luetellut asiat: painopisteen siirtäminen ennalta ehkäisyyn, työnjaon kehittäminen, palvelujen yhteensovittaminen, byrokratiatalkoot ja lean-ajattelu, jatkuvat edelleen. Kaikissa näissä on edelleen valtava potentiaali tuottavuuden parantamiseen. Hyvällä johtamisella meillä on mahdollisuus saada parempia palveluja pienemmillä kustannuksilla.

Voidaankin ajatella, että ehkäpä näistä ankeista ajoista on ollut se hyöty, että meidän on ollut pakko etsiä luovia ratkaisuja palvelutarpeen kasvuun, perinteisen resurssien lisäämisen sijaan. Lean-ajattelulla ja digitalisaation mahdollisuudet hyödyntämällä voimme kehittää ensistäkin sujuvampia ja asiakaslähtöisempiä palveluja. 

Yhtälön toinen tekijä, eli tulopuolen kasvattaminen on vähintään yhtä tärkeä kuin menojen kasvun hillitseminen. Työttömyys on suurin ongelmamme. Mitä kaupunki voi tehdä houkutellakseen tänne yrityksiä ja työpaikkoja? Paljon on tehty. Olemassa olevien yritysten toimintaedellytyksistä on huolehdittava. Siksi kaupunki onkin lisännyt vuoropuhelua yrittäjien kanssa. On perustettu säännöllisesti kokoontuvia yrittäjien ja virkamiesten ja yrittäjien ja luottamushenkilöiden foorumeita. Rohkea investoiminen on tärkeä keino pitää elinkeinoelämän rattaa pyörimässä. Rantaväylän tunneli, Areena, ratikka mahdollistavat monien miljardien yksityiset investoinnit Tampereelle. Kolmas keino edistää alueen elinvoimaa on kaupungin rooli mahdollistajana ja alustana uusille innovaatioille. Smart City-ohjelma onkin tärkein elinkeinopolittinen hankkeemme ensi vuoden talousarviossa. 

Korkeatasoinen koulutus ja oppilaitokset ovat myös tärkeä vetovoimatekijä kaupungille.  Kokoomuksen ja RKP:n ryhmä onkin tyytyväinen siihen, että tänään hyväksyttävässä talousarviossa ei kohdisteta säästöjä koulutukseen millään tasolla. Viime vuosina päiväkodeissa ja kouluissa on ollut tiukkaa. Nyt ryhmäkokoja ei kasvateta eikä lukion kursseja karsita. On hienoa, että kaikesta huolimatta olemme pystyneet ylläpitämään monipuolista koulustarjontaa aina varhaiskasvatuksesta korkea-asteelle asti. On tärkeää, että lapsilla varallisuuteen katsomatta, on mahdollisuus hakeutua myös erilaisiin painotuksiin kykyjensä ja kiinnostuksensa mukaan. Monipuolinen kielitarjonta on yksi Tampereen perusopetuksen ylpeydenaihe. Vieraskielinen opetuksen tarjoaminen on tärkeää myös elinkeinoelämän kannalta. 

Hyvät valtuutetut

Vaikeina aikoina hyvän yhteistyön merkitys korostuu. On todella arvokasta, että tänäkin vuonna olemme onnistuneet neuvottelemaan kokonaisuuden, jossa on voitu huomioida eri ryhmien toiveita. Kokoomuksen ja RKP:n valtuustoryhmän puolesta kiitän pormestarikoalition ryhmiä vahvasta sitoutumisesta pormestariohjelman tavoitteiden saavuttamiseen. Kiitän myös oppostioryhmiä rakentavasta yhteistyöstä tämän budjettiprosessin aikana. 

Lopuksi esitän vielä Kokoomuksen ja RKP valtuustoryhmän, Sosialidemokraatisen valtuustoryhmän, Vihreän valtuustoryhmän ja Vasemmistoliiton valtuustoryhmän yhteiset tekstilisäykset.


 

12.1.2014 Väärin säästetty?

Moni populistinen poliitikko sanoo, että hallinnon keventäminen on ratkaisu kuntien talousongelmiin. Toisen ääripään mielipiteen mukaan hallinnon keventäminen on turhaa näpertelyä, jolla ei ole mitään merkitystä talouden tasapainottamisessa. Tätä teemaa toimittaja Sari Sainiokin pohti tämän päivän Aamulehdessä.

Hallinnon keventäminen on yksi rakennemuutospaketin osa. Henkilötyövuosien vähentäminen hallinnollisista tehtävistä tuo merkittävän summan pysyvää säästöä lähivuosina. Ennen kaikkea tämä on tärkeä signaali uudesta toimintakulttuurista, jossa kirkastetaan perustehtävää ja keskitytään oleelliseen.

Sainio peräänkuuluttaa keskustelua siitä, mitä palveluja kunnan kuuluu asukkailleen tarjota. Suurin osa kunnan rahoista menee sosiaali- ja terveyspalveluihin ja koulutukseen, jotka ovat pääosin lakisääteisiä.  Kulttuuripalvelut eivät ole pakollisia. Niiden kustannus on kuitenkin olematon verrattuna niiden vaikutukseen kaupungin vetovoiman ylläpitämisessä ja ihmisten hyvinvoinnin edistämisessä. Muutkin ei-lakisääteiset kokonaisuudet ovat euromääräisesti varsin pieniä, esimerkiksi järjestöavustukset. Katsokaapa tämän päivän Aamulehdestä MLL:n Tampereen paikallisosaston ilmoitusta toiminnastaan. Kaupungin pienien avustusten turvin kymmenet kolmannen sektorin järjestöt tekevät merkittävää ennalta ehkäisevää työtä.

Suuret säästöt saataisiin peruspalvelujen laatutasoa heikentämällä. Tätä tilannetta haluamme tietenkin välttää, koska peruspalveluja vartenhan kunta on olemassa. Nyt mennään tällaisella paketilla, ja urheilijoiden suosimaa sanontaa käyttäen  ”katsotaan, mihin se riittää.”

4.8.2013 Työelämän sietämätön keveys

Viisi viikkoa sitten jäädessäni lomalle, eräs facebook-kaverini oli kauhistunut kunnan työntekijöiden pitkistä lomista: ”Älkää kysykö, miksi Suomen kilpailukyky romahtaa? Arvatkaapa, ovatko kiinalaiset näin kauan poissa tuotannosta?” Jatkoin Pekan kanssa facessa keskustelua mm. työhyvinvoinnista.  ”Arvaa, miettiikö 500 miljoonaa kiinalaista keskiluokkaista ihmistä työtyytyväisyyttä ja lomia mennessään töihin ja halutessaan vimmatusti ekan jääkaapin, väri-tv:n tai auton?”

No, vietin hyvällä omatunnolla pitkän lomani. Eikä Pekkakaan oikeasti halunnut syyllistää.  Nämä raikkaat ajatukset kuitenkin innoittivat perehtymään suomalaiseen työelämään vähän tarkemmin. Siispä Tilastokeskuksen lukujen kimppuun!

Vuosityöaika on sekä kunnalla että valtiolla todella merkittävästi lyhyempi kuin kaupan ja teollisuuden alalla. Kunnan toimistotyöaika ja valtion virastoaika on 1559 tuntia vuodessa. Kunnan yleistyöaika on 1645 tuntia. Teollisuuden vuosityöaika on 1724 tuntia ja toimihenkilöillä 1710 tuntia. Teollisuuden toimihenkilöt tekevät siis lähes kolme viikkoa enemmän vuodessa töitä kuin julkisen sektorin toimihenkilöt. Muihin maihin verrattuna vuosityöaikamme on keskitasoa. Kiinassa ja Japanissa tehdään eniten töitä, yli 2000 tuntia vuodessa. Käytännön elämästä toki tiedämme, että työpaikalla vietetty aika ei aina korreloi työn tuottavuuteen.

Suomessa näyttäisi tilastojen mukaan olevan joustavimmat työaikajärjestelyt. Meillä on mahdollisuus kerryttää työtunteja ja käyttää niitä kokonaisina lomapäivinä. Lama-aikoina teollisuustyöntekijöillä sairauspoissaolot vähenevät .

Valtion ja kunnan työntekijöistä 30% on sitä mieltä, että henkilöstöä on liian vähän työtehtäviin nähden. Yksityisellä sektorilla vastaava luku on 20%.

Kaiken kaikkiaan 30 vuodessa työelämä on tilastojen mukaan muuttunut myönteiseen suuntaan. Palkansaajien osaamistaso on noussut, mahdollisuudet kehittyä työssä ja saada työpaikkakoulutusta ovat kehittyneet tuntuvasti, työtehtävät ovat muuttuneet monipuolisemmiksi ja itsenäisemmiksi ja työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet omaan työhönsä ovat lisääntyneet.

Tuloerot ovat pysyneet 2000-luvulla kutakuinkin ennallaan. Tulo-ja varallisuuserojen indikaattori, gini-indeksi (tulo- ja omaisuuserojen laskennallinen indikaattori) on Euroopassa 31, Suomessa 26, Norjassa 23 ja Latviassa 35. Suomessa tuloerot ovat siis alhaisemmat kuin Euroopassa keskimäärin.

Yllätyksekseni olen innostunut tilastoista. Matti Apusta lainatakseni: ”Jos ymmärtäisimme lukuja, elämä olisi vähemmän hysteeristä.” Yleisen valituksen ja surkuttelun keskellä on hyvä havaita, että loppujen lopuksi asiat ovat paremmin kuin koskaan! Tiedän, että tällaiset kommentit leimataan helposti ongelmien vähättelyksi. On päivän selvää, että epäkohtiin on puututtava.

Omaan työhyvinvointiinsa voi monissa tehtävissä itsekin vaikuttaa paljon. Ulkomaankauppaministeri Stubb kirjoitti kolumnissaan Finnairin Bluewings-lehdessä pyrkivänsä 8+8+8-malliin, vaikka se ministerin tehtävissä vaikeaa onkin. Työtä, unta ja vapaa-aikaa sopivassa suhteessa. Moni tunnettu poliitikko torppasikin Ilta-Sanomissa Stubbin pyrkimyksen mahdottomaksi. Stubbin kehotukset harrastaa tiukkaa kalenterikuria ja keskittyä oleelliseen kannattaa kuitenkin ottaa varteen.

30.12.2017 Soteinen syksy

Uuden kaupunginvaltuuston työskentely on lähtenyt käyntiin melko seesteisissä merkeissä. Suurista linjoista vallitsee laaja yksimielisyys. Monista isoista asioista on päätetty jo viime valtuustokaudella. Nyt on toimeenpanon aika.

Omalta osaltani syksy on ollut hyvin sote-painotteinen, mikä johtuu pitkälti uudesta luottamustehtävästäni sairaanhoitopiirin hallituksen puheenjohtajana. Erikoissairaanhoidon toimintaedellytysten turvaaminen sote-uudistuksessa oli syksyn tärkeimpiä tavoitteita. Olenkin hyvin tyytyväinen, että joulun alla syntyi hyvä kompromissiesitys valinnanvapauslaista. 

Sote-asiat mietityttävät myös työssäni rehtorina. Paljon puhuttu integraatio ei saa unohtua. Jatkossa lasten, nuorten ja perheiden sote-palvelut (esim. neuvola, kouluterveydenhuolto, perheneuvola, perhepalvelut, lastensuojelu) siirtyvät maakunnan järjestämisvastuulle. Varhaiskasvatus ja perusopetus jäävät kunnille. On huolehdittava siitä, että raja-aidat näiden toimijoiden välillä eivät kasva. Päinvastoin. Pitäisi päästä yhteistyöstä yhteiseen työhön, esimerkiksi perhetyöntekijä voisi tehdä osan työajastaan päiväkodissa. Tämä ns. horisontaalinen integraatio edellyttää luottamuksellista vuorovaikutusta eri toimijoiden välillä ja hyvää verkostojohtamista. Integraation toinen suunta, eli vertikaalinen, vaatii hyvää yhteistyötä universaalipalvelujen (neuvola, päiväkoti, koulu) ja erityispalvelujen kanssa (lastenpsykiatria ja lastensuojelu). Näiden toimijoiden on käytävä jatkuvaa vuoropuhelua siitä, miten lapsia tai perheitä voitaisiin auttaa ajoissa, jotta vältyttäisiin raskaimpien palvelujen tarpeelta. 

Pahin skenaario on, että pelkkä rakenne muuttuu eli työntekijöiden palkanmaksaja. Tarvitaan toimintatapojen muuttamista - yhdessä kuntaan jäävien palvelujen kanssa. 

8.5.2017 Uudenlaisia yhteistyöverkostoja kehittämään

Pitkän pohdinnan jälkeen päätin olla tavoittelematta apulaispormestarin tehtävää tulevalla valtuustokaudella. Päätös vahvistui, kun selvisi, että oma valtuustoryhmäni tavoittelee  yhdyskuntapalvelujen apulaispormestarin salkkua. Uuden sektorin asioiden opettelu olisi toki mielenkiintoista, mutta uskon, että osaamisestani on enemmän hyötyä koulumaailmassa. 

Siirryn kesäkuussa Vuoreksen koulun rehtoriksi. Nyt Vuores-talossa toimii alakoulu, mutta parin vuoden sisällä valmistuu myös yläkoulu. Vuoreksen yhtenäiskoulu tarjoaa tulevaisuudessa  koulupaikan 1000 oppilaalle. Kakkosvaiheen suunnittelu on jo käynnissä. Olen innoissani mahdollisuudesta päästä mukaan uuden koulun suunnitteluun. Vuores-talo on koko kylän keskus. Siellä on jo nyt koulun lisäksi päiväkoti, neuvola ja tilat nuorisopalveluille. Uudistakennukseen tulee myös kirjasto. Vuoreksessa on myös aktiivisia kolmannen sektorin toimijoita, mm. seurakunta, asukasyhdistys, vanhempainyhdistys, MLL. Vuoreksessa on erinomaiset edellytykset eri toimijoiden väliselle yhteistyölle.

Olen ollut virkavapaalla rehtorin tehtävästä pian kuusi vuotta. Sinä aikana koulumaailmassa on tapahtunut paljon. Uuden opetussuunnitelman toteuttaminen antaa hyvän mahdollisuuden yhteisöllisen toimintakulttuurin kehittämiselle, mikä on aina ollut tavoitteeni niin opettajana kuin rehtorina. 

Lasten ja nuorten apulaispormestarin tehtävä on ollut unelmatyö. Olen saanut olla mukana viemässä läpi suurta rakennemuutosta lasten ja perheiden palveluissa. Painopisteen siirtäminen korjaavista palveluista ennalta ehkäiseviin palveluihin on edennyt hienosti viime vuosina. Paljon on kuitenkin vielä tehtävää. Haluan päästä nyt käytännössä kehittämään eri toimijoiden välistä yhteistyömallia.

Kaupunginvaltuustossa jatkan tietenkin täydellä teholla. Kuusi ja puoli vuotta valtuustoryhmän puheenjohtajana on opettanut, miten asioihin vaikutetaan. Pirkanmaan Kokoomuksen puheenjohtajana suuntaan ajatuksiani myös kohti ensi tammikuun maakuntavaaleja. Siirtymävaihe maakuntahallintoon pitää hoitaa hyvässä yhteistyössä kaupungin ja maakunnan kesken. Tärkeintä on, että ihmiset saavat jatkossakin tarvitsemansa sote-palvelut sujuvasti ja laadukkaina.